Hiljaisuutta vietelty, ei ole energiat oikein riittäneet kuin arjen pyörittämiseen. Välillä väsymyksissään tuntuu ettei riitä siihenkään. Mutta parempaa kohti koko ajan. :) Tytön iltaitkut- ja raivokohtaukset ovat EHKÄ helpottamaan päin ja jopa arkipäiviin saattaa olla löytymässä jo rytmiä!
Voisin kirjoitella enemmän, kun päästään maalta takaisin kotiin ja tyttö antaa äidin keskittyä bloggaamiseen päikkäreiden ajan. Toivotaan, että tällainen hetki tulee. :D
19.10. meillä tosiaan oli ristiäiset, pienellä lähiporukalla. :) Meni ihanasti ja kakku oli sikahyvää!
Ja toki neitomme sai nimen, Mea Olivia. :)
Nyt ollaan jo tosiaan 2,5 kuukautta vanhoja! Hirveetä vauhtia tää aika menee. :)
Nyrkit on löydetty ja niitä syödään vähän väliä.
Marraskuun alussa on neuvola, jonka jälkeen voisin vähän mittoja kertoilla. 2-kuukautisneuvolassa painoa oli reippaasti yli 6 kiloa ja pituuttakin miltei 62cm! Käytössä on jo tosiaan 68-koon vaatetus, ihan tällaseen kasvuvauhtiin en ollut varautunut. :D
Hymyjä jaellaan minkä keritään! Juttua riittää päivisin paljon! Ja kohta olis tarkoitus siirtää tyttö nukkumaan äippälaatikosta pinnikseen, toki unet jatkuvat edelleen äispän ja ispän makkarissa. Jotenkin tuntuu olevan mulle suuri stressinaihe tämä siirto, en tajua miksi! Henkinen napanuora on kovin vahva, nukkuisihan Mea jo sitten hieman kauempana musta.
Itkuhälytin pitää ääntä, joten taidanpa vaihtaa taas maisemaa. Lupaan ja vannon, että alan piristyä tämän bloginkin suhteen, enkä käy vain lukemassa muiden päivittelyjä! :)
