#102. Hyökkäysvaunut.

Ensin tärkeimmät, 17+0 pamahti!
Ja niin tais myös tuo maha pamahtaa. Viime yönä oon selkeesti nielassu jonku rantapallon. Ihoa pingottaa jo aika kovin. :D Vaan eipä haittaa! Nyt alkaa tuo etureppu olla jo kivasti näkyvillä vaatteidenkin alta. :)

Saatoin myös tänään interneettiä selaillessani bongata meille vaunut. Ainakin ihastuin kovin!
Ja monien perustelujen myötä mieskin tokaisi, että "eiköhän ne sitten hankita". Hihii. :)
Maanantaina mennään ihan paikan päälle kattomaan ja testaamaan. Jonkun videon noista katsoinkin ja vaikutti ihan todella käteviltä käyttää.
Jotenkin tuo värityskin sykähdytti! :)

Kuva lainattu täältä.

HA-LU-AN! Eikä hintakaan ollut nyt NIIN paha, vaikka avokin silmät vähän laajenivatkin. Vaunut on kuitenkin ihan uudet, ihan käyttämättömät ja ihan yhdistelmät! Yhdistelmät oon päättäny niiden olevan jo ennen kuin edes oltiin raskaana. :)

Huomenna pitäs sitten suunnata mökkeilemään viikonlopuksi. Kivasti lupasivat lisää pakkasiakin, mähän mahdun noihin toppahousuihini kevyesti kuin norsu... Ei todella toivoakaan, että nappi menis kiinni. Viimeks samaiset pöksyt ollu jalassa ennen viikkoa 12 ja silloinkin teki tiukkaa. (Herranjumala, siitäkin on jo yli kuukausi!) Vaan enköhän mäkin jotain hauskuutta löydä. :P

Edelliseen purnaus-postaukseen liittyen, sain jopa avattua suutani tänään. Sovittiin, että ens viikolla mennään jonakin päivänä uimaan kahestaan. :) Ja tulevalle viikolle on muutenkin kivasti menoa miltei joka päivälle!
On sen jo tässä muutamana päivänä huomannut, miten pelkkä 40 minuutin lenkki saa ihan eri fiiliksen aikaan, vaikka talsiskin pienessä vesisateessa. :)

Nyt kuolailemaan Masterchefiä ja pakkailemaan!

#101. Reeniä reeniä.

Tosin ei omaa.

Mies treenaa, paljon. Joka on mulle ok, koska tiedän mitä treenaaminen tekee. Ei vaan kropalle, vaan mielelle ja jaksamiselle.
Mä niin kaipaan ostelemaan uusia treenivaatteita ja salin tuoksua ja sitä fiilistä kun oot hikoillu kaikkes.
Opiskelujen loputtua jouduin salijäsenyyden irtisanomaan, kun kävi liian kalliiksi sillä hetkellä.
Nyt oon päättänyt, että kun raskauden jälkeen pystyn niin palaan mulle niin rakkaan harrastuksen pariin.
Tossa ihan meidän lähellä on 24/7 auki oleva sali, ohjattuja tunteja ei ole, mutta muutoin hyvin joustavat aukioloajat. :D

Mutta siis, mun piti tuosta miehestä purnata.
Nyt sillä on menossa työviikko, jolloin se lähtee töihin yhdeksän pintaan aamulla. Kuudelta se suuntaa suoraan treenaamaan, jossa sillä on parhaimmillaan mennyt miltei kolmekin tuntia. Eli kotona herraa näkyy yhdeksän aikaan.
Iltavuoroihin hän suuntaa lähempänä iltapäivää. Vaan tätä ennen taas salille ja moikataan kymmeneltä jos oon jo herännyt. Kotiutuminen on sitten jossain 22 jälkeen.
Aamuviikoilla ehditään nähdä eniten. Treenaus ei silloinkaan tosin unohdu, eli vaikka työpäivä loppuu kahden maissa niin kotona ollaan hyvällä tuurilla jo neljältä. Tällasta on yks viikko kuukaudesta.

Osittain syy on ehkä mussa, toki. En mäkään jaksais kuunnella itteäni kotona ollessa, vaikka hyviäkin hetkiä on. Mun mielestä ois ihanaa, jos jonain päivänä ei tarvitsis nostaa niitä perkeleen puntteja vaan vois vaikka lähteä mun kanssa kävelylle.
Päivät menee pääosin siinä, että nukun. Ja ootan, että saan seuraa kotiin. Kaverit on kunnostautunu ja viettää arkipäivät töissä ja opiskellessa, kuten kuuluukin.
Onhan se itsestänikin kiinni, kyllä mä yksin voisin mennä tonne kävelylle aurinkoisina päivinä. Suureellisiin ajanvietteisiin ei nyt pysty, kun ei töitäkään ole. Uiminen maksaa vitosen tossa naapurissa, tosin ajattelin siihen tällä viikolla pihistää.
Mutta pääpointtina, haluaisin tehdä ton miehen kanssa jotain. Keksiä yhdessä ja toteuttaa.
Mä oon kyllästyny olemaan yksin. Istun himassa ja kattelen lumen sulavan. Olis ees mahdollisuus rempata tota lastenhuonetta, niin vois katella maalin kuivuvan.

Nyt menen syömään lohdutukseksi fanipaloja, voidaan sitten ens viikon neuvolassa kauhistella noussutta painoa.

Maha ennen fanipaloja, jälkeen-kuvaa ei uskalleta julkistaa.

#100. Hankintoja vaavalle!

Ihme ja kumma päästiin tänään Jumboon asti.
Siippa oli eilen hieman viettämässä varpajaisia, sanoin toki että yöllä voi soitella jos haluu kyytiä kotiin.
Tuli se soitto kyllä... 10 yli 6 aamulla. Onnellinen olin kovin! :)

Käytiin myös Chicosissa syömässä nam ja illaksi haettiin herkkuja Makuunista. :) Jos jonkun leffankin sais katsottua. Apocalypto ois boksilla valmiina.
Voi kyllä olla, että uni kutsuu molempia aika ajoissa.. :D

Mutta ne hankinnat! Viimein ehkä "uskalsin" ostaa jotain konkreettista juuri Irmeliä ajatellen. En tiedä mistä syystä, tuli vaan sellanen olo. Ja samalla kuitenkin kasvoi pelko siitä, josko oon liian aikasin liikkeellä.
Aamulla kyllä Irmelin sydän jumpsutti voimakkaasti ja taisi jopa potkia anturia. Tai muuten vaan viuhtoi menemään vauhdilla. :D

Tuota bodya oon himoinnut jo monta kuukautta. Nyt sen sitten nappasin mukaan koossa 56! Joten toivottavasti tyyppi ainakin hetken kerkeisi sitä käyttää. :) Ja puolipotkarit bongasin sitten myös ihanaisessa turkoosissa. Jostain syystä aivan mun lemppariväri, varsinkin kun sukupuoli on vielä hyvin kymysysmerkki.

Oon aina halunnut unikko-kuosisen tuttipullon, nyt sen sain! Tai beibi saa. :D Ja Anti-Colic -pullo napsahti mukaan myös. Sellainen täytyy vaan ostaa vielä pienemmässäkin koossa, nyt niitä ei hyllyssä ollut.

Oon tän hetkisiä hankintoja (joita ei ihan hirveästi ole :D) säilönyt laatikkoon. Elokuuhun on kuitenkin aikaa, enkä halua, että tavarat pyörii ympäri asuntoa pölyyntymässä. Rempatakin kuitenkin pitäis, niin onpahan nuo nyt ainakin varmassa tallessa. :)
Ja aika kiva oli jemmata nuo ostokset tuonne oottamaan tulevaa. :)

Seuraavana vuorossa on loppuilta sohvalla. Eilen tuli siivottua oikein urakalla, lattianpesua myöden, ja selkä on nyt sitten siitä oikutellut. Voi skolioosi sentään!

#99. 16+0.

Ja sieltä meille pamahti 17. raskausviikko käyntiin!
Nyt taidan alkaa entistä innommalla oottaa liikkeitä. Joooo toki voi mennä ja meneekin varmaan se parisen viikkoa kepeästi vielä, ennen kuin osaan tunnistaa vauvan ja ilmavaivan eron.

Lisäsin uuden kuvankin tuonne välilehdelle. Musta vaan tuntuu koko ajan että lihon, en mä mitään raskaana ole. :D Vieläkään.

Nyt jos reipastuis ja jaksais keskittyä siivoomiseen. Epäilen kyllä vahvasti. Missä se pirteä, energinen olo on? Riittää jo tää väsymyksensekainen saamattomuus.

#98, väsymys.

Päätinpä lähteä äidin luo maalle muutamaks päiväks. Koti on jotenkin niiiin nähty. Paitsi nyt poissa ollessa oon tietenkin keksinyt vähän uusia sisustusjuttuja ja siivoilua ja hiii! Kunhan tää energia jatkuis kotiutuessa ja saisin jotain jopa tehtuä.
Vois myös leikkiä Tikkurilan maalisivuilla ja testailla tulevan vaavan huoneen värejä. Mintunvihreän huoneesta haluan, mutta kahtotaan toimiiko se sittenkään :)

Tää helmikuu on jotenkin toooosi hidas kuukausi. Ehkä senkin takia, kun seuraava neuvola on vasta ens kuun alussa ja se jänskättävä rakenneultra kuun lopussa! Siis tää huoli siitä, että onko kaikki hyvin on ihan hölmöä! Kun ei oo suurempia kipuja, ei vuotoa, ei aikasemminkaan oo mainittu mitään ja sydänäänetkin löytyy aina ettiessä, niin pitäs olla ihan rauhallisin mielin. Ja pääosin oonkin, välillä kun oon jopa pystyny unohtaa tän raskauden. :D Jos jonkun muun blogista luen toisen olevan jo viikolla 15 ja yli, niin mietin vaan miten pitkällä jo onkaan. Ite on edelleen vasta ihan alussa, jostain syystä. Ehkä mä synnärillä tajuan odottavani!
Tänään on nivusissa pakottanut ihmeellisesti.. jos jollain on ollut jaloissa kasvukipuja nuorempana, niin samanmoista fiilistä. Eli ei sinänsä niin kovaa särkyä, ennemminkin epämiellyttävyyttä. Voiko mun mestat alkaa natista liitoksistaan jo nyt? Lantio kun tästä levenee ni saan kulkea poikittain ovista sisään kesään mennessä.

Käytiin tänään piipahtamassa Lahden Karismassa, ostin Irmelille ekat tutit! Eihän sitä tiedä, jos jostain syystä tyyppi ei haluakaan tuttia ollenkaan, mutta onpahan äänenvaimentimia jo valmiina! Löyty onneks melko neutraalin värisenäkin, vaikka pääosin kaikki on joko tytöille tai pojille. Pöh!

Mä kyllä haluan sen kevään niin kovin. Voisin arjet kuluttaa remppahuoneen seiniä repien, mutta huoneesta pitäs saada pois ensin pienehkö parisänky, lipasto ja kirjahylly, yksin en niitä roudaa. Jostain syystä toi siippa tuntuu oottelevan nurmikon näkyviintuloa ennen kuin mitään voi tehdä. Ääääh. Haluan jo!




Mutta nyt toi äiti pullaa pöytään, pakko herkutella! ♡

#97,5.

Olihan se mies hakenu sen dopplerin töistä tullessaan. :) Ja piti heti nauhotella!
Tietokone tosin muutti noi äänet ihan ihme kuuloseks, joten meille nyt sitten varmaan kotiutuu alien elokuussa!

Ääntely löytyy linkin takaa tuosta! Alkaa siinä n. 10 sekunnin kohdalla. :) Äitin muru!

#97, arpia!

Ekat arvet bongattu, rakkaista rinnoistani!
Ja mahastakin vaikuttaa turvotus nyt kadonneen ja tilalla on "se oikea" maha. :) Nyt oottelen postia kuumeisesti (josko enää tähän aikaan tulekaan), kun tilattiin se doppleri viime viikolla.

Unien perusteella mulla on pieniä vaikeuksia sopeutua kasvavaan vartaloon. Muutamana yönä nyt tullu nähtyä unia/painajaisia, jossa suuri kaverijoukko kommentoi mun kadonneita vatsalihaksia yms. Joka kerta alan itkeä ja perustella, että mulla on aiemmin ollut syömisten kanssa ongelmia ja en mä vielä nyt kovin lihava ole. :D Mutta unessa en mainitse raskautta koskaan syyksi. Lopulta joku aina lohduttaa mua, mitä oudoimpia ihmisiä välillä.

Viime yön unessa olin lapsuuden kodissani. En muista mitä tein, mutta oli yö ja mun olisi pitänyt olla nukkumassa. Yhtäkkiä kurvasi auto pihaan ja olin aivan paniikissa, sillä en ehtisi piiloutua mihinkään. Yläkertaan olisi pitänyt ehtiä, koska mun äiti oli siellä nukkumassa.
Heräsin tosta aivan paniikissa, pulssi oli varmaan ykskytneljäsataatuhatta ja kaivauduin miekkoseen kiinni. Lopulta siihen kainaloon sit rauhotuin.
Kamalaa miten todentuntusia unia edelleen! Mietin kans, että jos mulla nousee unissani stressitaso korkealle, niin vaikuttaako se sikiöön? En siis pelkää, että noi unet vahingollisesti vaikuttais, mutta mielenkiinnosta nouseekohan beebiksenkin pulssi.. :)

Mä alan tykätä tästä raskaudesta. Olot nyt ei oo vieläkään "normaalit", mutta paremmat. Voisin jopa kuvitella, että lähtisin shoppailemaan jonain päivänä! :D Itse asiassa varmaan huomenna, bongasin kivan takin ja mun talvitakit ei nyt oikein mee kiinni.
Ja miksi on niin hankalaa löytää äitiyshousuja, jotka jäljittelis normaaleita suoria housuja? Tai löytyy kyllä, alkaen 75 euroa. H&M:stä saat sitten farkut 20 eurolla, mutta ne on kapeaa mallia ja tarviin tilaaaaaa ja väljyyttä.

Viikonloppuna muuten kohtasivat mun vanhemmat ja avokin vanhemmat ekaa kertaa, mun synttäreiden varjolla. Ajateltiin sen olevan ihan hyvä idea, ettei ensitapaaminen oo sitten vasta ristiäisissä tms. :D Ja hyvin mänt. :) Myös tarjottavat kelpas, tein ekaa kertaa eläissäni voileipäkakkua. Ihan perusohjeen mukaan siskon avustuksella, namia tuli! Ja sitä on onneks vieläkin. :) Tietenkin sit oli täytekakku myös, josta en ees tajunnut napata kuvaa. Mutta kermavaahtoa riitti, nam!

Huomenna ajattelin myös mennä kampaajalle itseäni hemmottelemaan, pitkästä aikaa. Jos kehtaan niin otan myös hiustenpesun, ah! Pientä luksusta arkeen. :)



PS. Mahaakin taas päivitelty kuvan muodossa! :)

#96.

Äsken iski niin yksinäinen olo, että teki hankalaa pidätellä kyyneleitä.

Sinä aikana kun oon ollut melko voimattomana kotona, niin yksi ystävä on jaksanut tulla käymään. Ja se on piristänyt odottamattoman paljon.

Mulla ei oo oikeastaan kukaan samanlaisessa elämäntilanteessa just nyt. Mielestäni en höpöttele liikaa raskausjuttujani kellekään, en intoile, en tunge ultrakuvia väkisin naamalle, en höpötä vaan omasta navasta. Vaikka olisinkin sillä hetkellä todella ylpeä ja innoissani.

Miksi musta silti tuntuu, että ystävät on kyllästynyt muhun? Oon kuitenkin parhaani mukaan koettanut olla se vanha, oma itseni. Just sen takia, etten halua pelästyttää ketään pois.

Mun kanssa ei enää hassutella, höpötellä tyhmiä, ehdotella illanviettoja ihan muuten vaan ilman suurempaa syytä. Mä en enää oo oikeanlainen?

Hassua, että tää olo iski just tänään. Aiemmin päivällä kuitenkin lyötiin toisen kaason kanssa viisaat päät yhteen, huomenna pitäisi morsmaikun kanssa tehdä kutsukortteja.

Ymmärrän myös sen, että elämäntilanteet muuttuu yms tms jne. Jos ollaan ystäviä, niin eihän sen kuuluisi silti kadota. Tai olla hyllyllä odottelemassa parempaa hetkeä.

Mä olen se sama ihminen. Ehkä käyn välillä vähän hitaammalla, ehkä mulla ei riitä keskittymiskyky moneen asiaan samaan aikaan, mutta mä olen se sama. Ei kai mun kuulu liittyä johonkin RASKAUS ON NYT MUN ELÄMÄNI TÄRKEIN JUTTU-klaaniin ja pitää yhteyttä vain samanhenkisten ihmisten kanssa?

Jumalauta kyllä mäki pystyn järjelliseen keskusteluun.

Mulla on niin ikävä sitä elämää, jossa ystävyys oli suuri osa arkea.

#95.

Voi kun uusi vauvanen oli NIIIIN suloinen! Oisin voinut istua koko yön Nyde sylissä ja tuijotella vaan toista. Ja se vauvatuoksu!
Nyt myös selvisi millainen on iho, kun puhutaan että on vastasyntyneen pehmeä. :)

Vierailun jälkeen suunnattiin sitten vielä keskustaan pikasesti, kerran jo Kättärillä asti oltiin. Käytiin hankkimassa Irmelille matkustusvehje! Ehkä aikaista juu, mutta saatiin yli puolet hinnasta pois vaikka aivan uutena ostettiinkin.
Tuossa just piti tietenkin hypistellä ja väännellä ja käännellä ja vaikuttaa ihan mainiolta! :) Helppokäyttöinen, ainakin ilman matkaajaa vielä. Ei koitettu autoon kiinnittää, mutta ohjeiden perusteella ei oo sekään ydinfysiikkaa. Ja värikin on hyvä, tuli sieltä sitten elokuussa kotiin kumpi tahansa. :)

Kuva täältä.

Toki, hieman hirvittää.. Tai on sellanen, että tuleeko rangaistus kun tehdään nyt näin isoja hankintoja. Vaan kun ei sitten haluaisi kesällä hankkia kaikkea kerralla, vaikka meinataan monet muut hankinnat käytettynä tehdäkin.

Mä olen nyt jo aika rakastunut tähän meidän tyyppiin.

Eräänä päivänä mainitsin miehelle, että on jopa ikävä tulokasta. Mies ihmetteli, että miten voi olla kun se on mukana koko ajan. Hassua, en ollut itse ajatellut asiaa noin. :) Kaukaa taitaa nähdä vähän selkeemmin kuin läheltä. ;)

Ja kohta taas unille. Vaan ei tää väsymys haittaa yhtään, kellahdan mahan viereen ja silittelen sitä. :)

#94.

Vähän pikapäivitystä, nykyään en taida jaksaa syventyä mihinkään? :D Hitto, pitää tsempata.

Aivan mahtava viikonloppu, sisältänyt mm. seuraavaa;

- Koko kämpän suursiivous
- Ihanaisen ystävän kyläilyä, piristi suuresti
- Miehen serkun synttärijuhlistelua, jaksoin jopa tanssia!
- Miehestä tuli eilen setä aivan ihanalle pienelle pojalle, itku tuli samantien kun uutiset tuli :)
- Kohta reissu veljen luo, kyselemään josko hän alkaisi enoksi elokuussa... :)

Kaiken kaikkiaan ihania ihmisiä, niin uusia kuin vanhojakin! Hyvä olo, josta oon nauttinut täysin rinnoin! Hirveesti herkistelyä, nytkin on tippa linssissä. :)

Nyt hiukset ojennukseen ja autoilemaan! Toivottavasti muillakin on ollut viikonloppu, josta on pystynyt nautiskelemaan. :)

Vielä näkyy varpaat! rv. 13+3.