#154. Voihan korvatulehdus.

Taisi löytyä syy huonoihin öihin.

Eilen aamulla Mea koski vasempaa korvaansa eri tavalla kuin normaalisti. Jostain syystä joku kello alkoi kilkattaa päässä ja suuntasimme terkkariin. Tuliaisina korvatulehdus molemmissa korvissa ja antibioottikuuri.
Jos nyt helpottais yöt. Ainakin viime yönä oli vain kaksi tutinlaittoa ja heräämätön unipätkä 00.30-7.30, jeeeee! :)
Ei voi olla kuin tyytyväinen siihen, että Mea ottaa lääkkeet ruiskusta ihan ongelmitta. Myös eilisen lääkärintarkastuksen ajan likka vaan hymyili ja keimaili, vaikka tungettiin tikkua suuhun ja tökittiin korvia. Jos mulla olis jääneet päiväunet välissä ja olisin kipeä, niin en todella hymyilis tuossa tilanteessa. :D Ehkä tyttö tiesi, että nyt saa apua ja pitää olla nätisti. :)

Siitä sitten.

Tällä viikolla jää siis bailatinot ja vauvakahvittelut väliin, jotta tyyppi saa rauhassa parantua. Mutta on kyllä aika sitkeä sairastaja, kun ei suurempaa oireilua ollut kuin nuo yöt. Itse en tiedä miltä korvatulehdus tuntuu, kun en koskaan ole sitä sairastanut.

Mutta näin meillä. Palailen sairastuvalle ja blogin pariin varmaankin vknloppuna, kun kummit lellittelevät tyttöä ja äidillä on hetken kädet vapaana! :)

#153. Uusia taitoja!

Niin kuin tuo tyttö ei koko ajan tuntuisi oppivan jotain uutta, hirveällä vauhdilla!
Kyykyssä on oltu jo pidemmän aikaa ja karhukävely-asentoon on noustu jo varmaan yli kuukauden ajan. Eilen sitten noustiin seisomaan tukea vasten. Aluksi en huomannut mitä tapahtui ja meinas jostain syystä sydän pysähtyä, kun näin mimmin seisoskelemassa. :D
Ajattelin ensin, että taisi olla vahinko.
Tänään oli pakko tuoda pahvilaatikko tohon olohuoneeseen ja katsoa josko vahinko toistuisi jossain välissä..

Jep.
Mistä lie pirullinen ilme johtuu... :D
Mutta tuossa päivän touhuja seuraillessa ei pystyyn nousu ole vielä se hittijuttu, onneksi. Ehditään siivota pöytätasot ja muutoinkin peitellä pistorasiat yms tässä vknlopun aikana.

Muutoin viikko onkin mennyt kavereita, aikuisia ja lapsia, tavaten, mummolassa vieraillen ja lenkkeillen. Aurinkoiset säät on saanu mut hurahtamaan ulkoiluun niin, että päätin jopa panostaa lenkkareihin! Minä! Ulkoliikunnan perivihollinen. Tosin ei niitäkään nyt heti tarvii olla sovittelemassa, kiitos saapuvien lumisateiden...
Tänään lenkkeily on jäänyt välistä tuulen takia, voisi vaunut olla lähimmässä katuojassa puuskan yllättäessä!
Illalla on sitten omaa aikaa onneksi tiedossa salilla, jos pitkästä aikaa kävis joogaamassa!

Mea tuntuu olevan jotenkin todellatodella muhun rakastunut tällä hetkellä. :D Siis joka hetki kun leikitään lattialla, niin pitää tulla syliin kiehnäämään ja kontata perässä ja tarkistaa, että äiti varmasti seuraa hänen touhuja. Luulin tällaisen äiti-vaiheen jo olleen silloin 4 kuukauden paikkeilla, vierastaminenkin oli tällöin huipussaan. :)

 Huomennakin saadaan vielä viettää aamupäivä tyttöjen kesken, kun miekkosella on lauantaivuoro. Illalla onneksi sitten on koko perhe kotona, pitkästä aikaa. Ilman menoja!

Ja parvekkeelta kuuluukin sitten kutsuhuuto.
Palailkaamme taas!

#152. Kuntoilua ja treenailua.

Synnytyksen jälkeen mulla katos maha aika nopeesti. Ja painokin tippui kivasti.

40+0.

5 päivää synnytyksestä.

No, kuinka helppoa sitä sitten olikaan istua vaan kotona ja luottaa siihen, että imetys vie loputkin tulleet kilot. NOT. Olin myös alussa ehkä liiankin kiinni tytössä, eipä hän tainnut kovin montaa hetkeä viettää muualla kuin mun sylissä ja vieressä.

Nyt tammikuussa sit heräsin. Taisin herätä aiemminkin, mutta en saanut asialle, kropalleni, tehtyä mitään. Itsetunto oli todella alhaalla, omakuva ahdisti, vaatteet ei mahtunut, muita housuja kuin legginsit ei voinut edes harkita. Eivätkä nekään meinanneet mahtua päälle.
Jostain syystä päätin sitten liittyä salille tammikuun ryysiksessä, kuten kaikki muutkin. Onneksi tein niin :)
Salijäsenyys on riipaisevan kallis, mutta mulla oli muutama ehto joista en voinut joustaa;

• Ohjatut tunnit oli oltava, koska itseni tuntien mä en aluksi tekisi kuntosalilla yhtään mitään, löysäilisin vaan.
• Salin oli oltava lähellä, jotta mulla ei olisi mitään tekosyytä olla menemättä (esim bussimatkojen maksaminen, huono sää, mikätahansa-aikatauluongelma)

25.1.

Otin alussa kuvat vartalostani. Nyt mulla ei oo näyttää ku edestä otettu kuva, sillä kamera hajosi enkä saa kuvia sieltä koneelle :( Mutta tästäkin saa jo osviittaa. Olin aivan järkyttävässä kunnossa.
Ensimmäinen kerta salilla jännitti. Jännittää mua edelleen mennä salille, mutta se oli jotain hurjaa. Hoin miehellekin, etten uskalla mennä, ihmiset kattoo että mitä toikin plösö täällä tekee, eihän se osaa varmasti ees mitään liikkeitä, miten se on päästäny ittensä tohon kuntoon, herranjumala. Vaan onneksi uskalsin, sillä ensimmäisestä kerrasta lähtien treeni-into iski muhun.
Mieleen palasi se ihana tunne, joka hikoilun jälkeen on! Kun lihakset huutaa hoosiannaa, kun tietää tehneensä jotain! Saatiin miehen kanssa myös kivasti sovittua koska kukakin menisi salille, jotta tytön ei tarvitsisi olla muualla hoidossa vähän väliä. :)

Viides helmikuuta (täytin myös vuosia lisää, ikäkriisi!!), eli ei kauaakaan aloittamisen jälkeen, kroppa alko jo näyttää tältä. Turvotus katosi nopeasti! Ja kun treenasi myös syöminen alkoi kiinnostaa, siis terveellisesti syöminen :) Ei paljon tehnyt mieli suklaata ja hampparia kun tulokset alkoivat näkyä!
Myös pieni pessimisti nosti päätään ja jäkätti, että alussa tuntuu tapahtuvan vauhdilla, mutta kyllä se vielä hidastuu ja seisahtuu kokonaan.

12.2. huomasin, että mulla ei ole kuin yhdet rintaliivit.






Ja sitten meille iski flunssa. Ensin oli mies räkäköhässä, olin vaan iloinen ettei muhun tai tyttöön tarttunut. Kunnes lopulta se napsahti meidänkin osaks. Oltiin enemmän tai vähemmän sairaana parisen viikkoa, joten treenitkin iski jäihin. Enhän mä syömisiäkään silloin jaksanut katella, repsahdin aivan totaalisesti. Voitte varmasti kuvitella, kuinka mun sisäinen pessimisti hihkui "arvasiiiin, mokasit!"
Tässä vaiheessa olin jo alkanut treenailla ihan salinkin puolella, jota ihmettelin kovasti. Jotenkin se vain tuntu sujuvan niin hyvin. :)

Viimeisimmät kuvat on otettu 3.3. Painoa ei ole tippunut paljoakaan, joten vaakaa en edes ihmeemmin katsele. Huomaan muutoksen vaatteista, sillä pienempiä farkkuja on jo saanut ostella :) Ja eilen pienempiin housuihin joutui jo ostamaan vyönkin! :D

Matkaa sinne mun unelmavartaloon on vielä. Jalat ja pylly on täysin työn alla, samoin käsivarret. :)
Lantio on kyllä levennyt raskauden jälkeen, sillä takit, jotka ovat sopivia ylävartalosta, eivät mahdu kiinni lantion kohdilta. :D

Myös mielelle on treenaaminen tehnyt hyvää. Se salilla käynti on vain mun hetki, mun oma aika. Oon paljon pirteämpi kotona, jaksan paljon enemmän :) Joten ei pidä aliarvioida kuntoilun vaikutusta myöskään mielialaan.
Masennustestithän kuuluisi tehdä aina kun on nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja käynyt ulkoilemassa, jotta saadaan todellinen tulos niistä!

Motivaatiota tähän antaa sekin, että ennen seuraavaa raskautta haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Mielelläni en haluaisi kokea samanlaista raskautta uudelleen, kuin edellinen oli. Vaikka lopputulos olikin maailman ihanin! Ja uskon, että siihen helpompaan raskauteen auttaisi säännöllinen treenaaminen, jos vaan olotila sen sallisi. Sen liikunnan pitäisi tietenkin jo elämäntapana heti aluksi, ei vasta kun raskausvaivat alkavat kolkuttelemaan. :)

Mutta nyt, suuntana kuntosali, sitten hyvä ruoka ja varmaankin päiväunet! Vielä kun ehtii, ennen kuin velvollisuudet alkavat iltapäivästä! :)

#151. Haastetta!

Kerrankin, kun on aikaa, niin voisin jopa toteuttaa tällaisen haasteen!
Tosin sitä en tiedä, haastanko ketään. Oon aina niin myöhässä tällaisten kanssa, että kaikki lukemani blogit on jo haastettu. :D

Haasteen sain siis Emmi Marialta :)

Tämän haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä.
Säännöt menee näin:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. 6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa itsestäni:

1. Olen sairastanut migreeniä 10-vuotiaasta asti. (alussa sanottiin, että se katoaa aikuisiällä, odottelen aikuisikää siis edelleen...)
2. Ensimmäinen seurustelusuhteeni alkoi 15-vuotiaana.
3. Ja se kesti 5-6 vuotta, ihan en ole varma enää kuinka kauan. :D
4. Muutin ensimmäiseen omaan (vuokra-)asuntooni 16-vuotiaana.
5. Olen addiktoitunut polarn o pyret-vaatteisiin.
6. Kun ihmiset tapaavat mut ensimmäistä kertaa, musta saa aina vittumaisen ja ylimielisen kuvan.
7. Oon kokeillut aika lailla kaikkia hiusvärejä, paitsi sinistä.
8. Ihmisten on hyvin hankala päästä mun lähelle, se vaatii aikaa ja hermoja.
9. Lempparimusiikkia on hardstyle ja psytrance.
10. Saatan usein sanoa jotain ja miettiä vasta jälkeenpäin.
11. En voi sietää hevimusiikkia, jossa sanoista ei saa selvää.

11 kysymystä, jotka haastajani antoi:

1. Oletko onnellinen? - Olen :)
2. Mitä muuttaisit elämässäsi? - Kerrostaloasunnosta rivitaloon :D Näin äkkisältä tuli mieleen.
3. Mitkä on sulle kolme tärkeintä sivustoa netissä? - FB, blogspot ja iltalehti.
4. Asia, jota häpeät? - Oma ulkonäkö
5. Ala, jolla työskentelet tai opiskelet? - Ei tällä hetkellä mikään.
6. Kolme elämäsi tärkeintä asiaa? - Mea, perhe ja kahvi.
7. Oletko riippuvainen jostakin? - Kahvista :D
8. Mistä pidät itsessäsi? -Silmistäni.
9. Elokuva, jonka voit katsoa aina uudelleen? - Pikku Naisia.
10. Kaksi suurinta unelmaasi? - Päästä ulkomaille ja omistaa unelmien asunto.
11. Kaksi asiaa, jotka kiinnostaa sinua tällä hetkellä? - Salille meno (:D) ja saada tyttö alkuillasta kotiin!

#150. Turvaistuimia ja turinaa.

No nyt konttaillaan!

Eilisestä lähtien on alettu mennä eteenpäin sellaista vauhtia että.. Varsinkin kissan perään on ihana lähteä, onneksi Sintti pääsee reippaasti pakoon innokasta ihailijaa! :)

Meillä on tänään ollut kyllä ihana päivä.
Mea nukkui yön yhdellä tutinlaitolla, joka oli klo 23. Sitten vähän vaille kahdeksan piti jo hiippailla tytön huoneeseen tarkistamaan ollaanko siellä paikalla enää. Ja oltiin, tyttö iloisena tapitti hereillä ja ähersi kakkaa! :)
Aamutoimien jälkeen suunnattiin katselemaan isompia turvaistuimia likalle. Tuo nykyinen Besafe:n kaukalo on auttamatta liian pieni, en tajua miten joku voisi siinä mennä 13 kiloon asti?! Ainakaan ulkovaatteet päällä.
Käytiin läheisimmissä kolmessa liikkeessä vertailemassa istuimia. Harkinnassa oli Britaxin Evolva ja Maxi-Cosin Priori. Voiton vei sitten jälkimmäinen, sillä sen sai kallistettua makuuasentoon, typy kuitenkin nukkuu usein automatkat. :) Ja muutoinkin Britaxissa asento näytti todella todella pystyltä, kun sovitettiin.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Ja juurikin tuo punainen meille sitten kotiutui. :) Tietenkin se piti heti asentaa autoon ja vooooi miten isolta likalta Mea taas näytti! Tässä alkaa tulla kohta vauvakuume, kun beibi katoaa taaperomaailmaan.

Takapenkiltä kuului kyllä iloinen juttelu, vaikka ilme muuta kertookin.. :D

Ennen töihin suuntaamista miekkonen heitti meidät Jumboon. Pyöreät päivät, voi shoppailuholistia! Onneksi vauvan kanssa ostelu on kuitenkin aika rajoittunutta, ei siinä paljon ehdi sovituskopissa piipahtaa kun kuuluu jo tylsistynyttä kitinää vaunuista. :)

Mutta tuli niitä muutamia löytöjäkin tehtyä, äiti on tyytyväinen! Itselleni toki ostin... Pepsipullon.

Huomenna saan kuitenkin heti aamusta hetken omaa aikaa, sillä suuntaan kampaajalle. Sain synttärilahjaksi lahjakortin, jonka kulutan otsahiusten leikkuuseen. Aina säännöllisin väliajoin ne leikkautan ja hetken päästä vannon, ettei enää koskaan. :D Lopulla summalla ostelen sitten jotain ihania aineita päähäni!

Sain rakkailta ystäviltä myös lahjaksi kortin 45 minuutin (ah) hierontaan, jonne pitäisi varata aika. Odottelen hetken vielä fiilistä "nyt haluan jäsenet auki ja kipeeksi" :D

Lauantaina tapahtuu jotain uskomatonta!

Mies lähtee mökille ja tyttö yökylään isovanhemmille. Saan olla ainakin vuorokauden AIVAN YKSIN JA SIIVOTA. Aloittaa rauhassa, edetä omaan tahtiin, juoda välillä kahvia, kuunnella hyvää musiikkia ja ah, siivota! Ja kun siivous on ohi, niin kaadan itselleni lasin valkoviiniä ja uppoudun joululahjaksi saamiini kirjoihin. Tai kudon.

(ei hitto, vapaa lauantai-ilta, musta on tainnu tulla äiti?!)

Alunperin piti itsekin lähteä mökille, mutta reissu lässähti vain miesten pokerinpeluuksi niin olen ennemmin kotona ja nautin omasta seurastani. Niin tosiaan, ja nukun. Voi että minä nukun!

Saatan myös keskittyä blogiin ja kirjoitella liikunnasta ja laihdutuksesta! :) 

Vaan nyt suuntaan itsekin nukkumaan, jotta kerkeän aamulla ajoissa kampaajan tuoliin. Tai että ehtisin edes nukahtaa, jos tämä yö mennäänkin taas muutamallasadalla herätyksellä. Vielä en osaa muutaman hyvin sujuneen yön jälkeen luottaa, että tyttö olisi jo tottunut omaan huoneeseen noin hyvin! :)

Voihan pyykkipäivä!

#149. Josko nyt...?

Aina se päivitysinto tänne blogiin iskee silloin, kun pitäisi touhuta muuta.
Tänään olisi veljenpojan ristiäiset, joihin pitäis alkaa valmistautua ja totta kai just NYT mä haluan kirjotella. :D

Ihan en kerralla avaa kulunutta miltei puolta vuotta.
Mutta sen verran, että alkuhankaluuksista selviyttämme meillä on maailman ihanin ja nauravaisin tyttö!
Kaiken raivoamisen takaa löytyi refluksi, joten en enää yhtään ihmettele että toinen huusi kivuissaan. Ilman lääkkeitä saatiin nyt kuitenkin vaiva hallintaan, onneksi. :)

Ei taas jotain kuvailuja.

Kohtahan tuossa tulee jo 7 kuukautta likalla täyteen! Herranjumala :)
Meillä on mukavasti jo muotoutunut päivärytmi, joka saa silloin tällöin mennä myös hieman sekaisin ilman suurempia kiukkuiluja tai yöunien menetyksiä.
Unet nyt on menetetty muutoinkin viimeisiltä viikoilta, sillä ensimmäinen hammas iski juuri itsensä näkyviin! Ja viikon ajan on totutettu tyttöä nukkumaan öitä omassa huoneessaan. Tosin viime yönä taas nappasin neidon viereen nukkumaan, kun olin ensin käynyt laittamassa tuttia suuhun n. 11 kertaa puolen tunnin aikana. :D

Kerran viikossa käydään likan kanssa bailatinoa tanssimassa! :) Measta on tullut todella sosiaalinen tapaus, vaikka aluksi häntä ei voinutkaan laskea edes lattialle muiden vauvojen seuraan kun pääsi jo itku. :)
Neuvolan kautta on myös löytynyt aivan ihanat naiset tästä lähettyviltä, meillä kaikilla on miltei samanikäiset muksut. Ja pääsääntöisesti ollaan kerran viikossa kahviteltu, aivan ihana piriste viikkoihin. :)

Jos seuraavaksi merkkailis tännekin tytön kasvutahtia ja taitoja;
(paino/pituus/päänympärys)

7805g/ 67,2cm/ 42,7cm (4kk-mitat)
8225g/ 68,5cm/ 43,7cm (5kk-mitat)
8550g/ 71,2cm/ 44,2cm (6kk-mitat)

5kk.

6kk.

Seuraava neuvola onkin sitten vasta huhtikuussa, 8 kuukauden kohalla! Mä en kyllä osannut odottaa, että tätä vauhtia tapahtuisi tuo kasvu! Hirveesti saanu heittää ihania vaatteita veks, kun eivät vaan enää mahdu. Josko nää 80koon vaatteet nyt menis sitten hetken pidempään :)

Tällä hetkellä Mea tosiaan on kova liikkumaan takaperin pitkin asuntoa. On ihana löytää kaikki johdot ja järsiä niitä. Myös tuolit ja sohvapöydät likka siirtelee uusille paikoille kun silmä välttää.
Konttausasento löytyy tosi helposti, samoin karhukävely-asento. Tyttö konttasi ensimmäisen kerran kolmisen päivää sitten! :) Mutta nyt se into on hieman jäänyt, kun samalla hän hoksasi miten noustaan istumaan itse. Aiemmin Mea istuikin jo todella hienosti, mutta vain asetettuna istuma-asentoon.
Aamuisin herätään melko kellontarkasti kahdeksan aikoihin, syödään puuro ja maito ja ensimmäiset päikkärit on n. 10 aikoihin ja kestävät tunnin.
Ennen klo 13 unia syödään lihasose ja maitoa sekä leikitään. :)
Toiset päikkärit ovat usein ne pisimmät, mutta on myös melko tiuhaan niitä päiviä kun nukkuminen on neidin mielestä paskahommaa. :D
Illalla yleensä otetaan vielä tunnin unet 17-18.30 välillä, jotta jaksetaan iltatouhut kylpyineen ja puuroineen. Nukkumaan Mea yleensä menee 21-22 maissa. Alusta lähtien on opeteltu, että tyttö nukahtaa itsekseen ja ainakin vielä se sujuu hyvin :) *koputtelee puuta*

Hampaidenharjausta!

Nyt on kyllä lähdettävä suihkuun ja laittamaan hiuksia ja vaatekriiseilemään!
En tee mitään lupauksia siitä, että käyn päivittämässä useammin, luon sillä vaan itselleni hirveet paineet ja sitten se kirjoittelu varmasti jää.
Mutta jos käyn kirjoittelemassa ;D niin voisin kirjoitella ja laitella kuvia kuinka treenikärpänen puraisi laiskamutsia ja tuloksiakin on jo saatu aikaan! :)

Isot likat istuu jo ostoskärryissä!