#152. Kuntoilua ja treenailua.

Synnytyksen jälkeen mulla katos maha aika nopeesti. Ja painokin tippui kivasti.

40+0.

5 päivää synnytyksestä.

No, kuinka helppoa sitä sitten olikaan istua vaan kotona ja luottaa siihen, että imetys vie loputkin tulleet kilot. NOT. Olin myös alussa ehkä liiankin kiinni tytössä, eipä hän tainnut kovin montaa hetkeä viettää muualla kuin mun sylissä ja vieressä.

Nyt tammikuussa sit heräsin. Taisin herätä aiemminkin, mutta en saanut asialle, kropalleni, tehtyä mitään. Itsetunto oli todella alhaalla, omakuva ahdisti, vaatteet ei mahtunut, muita housuja kuin legginsit ei voinut edes harkita. Eivätkä nekään meinanneet mahtua päälle.
Jostain syystä päätin sitten liittyä salille tammikuun ryysiksessä, kuten kaikki muutkin. Onneksi tein niin :)
Salijäsenyys on riipaisevan kallis, mutta mulla oli muutama ehto joista en voinut joustaa;

• Ohjatut tunnit oli oltava, koska itseni tuntien mä en aluksi tekisi kuntosalilla yhtään mitään, löysäilisin vaan.
• Salin oli oltava lähellä, jotta mulla ei olisi mitään tekosyytä olla menemättä (esim bussimatkojen maksaminen, huono sää, mikätahansa-aikatauluongelma)

25.1.

Otin alussa kuvat vartalostani. Nyt mulla ei oo näyttää ku edestä otettu kuva, sillä kamera hajosi enkä saa kuvia sieltä koneelle :( Mutta tästäkin saa jo osviittaa. Olin aivan järkyttävässä kunnossa.
Ensimmäinen kerta salilla jännitti. Jännittää mua edelleen mennä salille, mutta se oli jotain hurjaa. Hoin miehellekin, etten uskalla mennä, ihmiset kattoo että mitä toikin plösö täällä tekee, eihän se osaa varmasti ees mitään liikkeitä, miten se on päästäny ittensä tohon kuntoon, herranjumala. Vaan onneksi uskalsin, sillä ensimmäisestä kerrasta lähtien treeni-into iski muhun.
Mieleen palasi se ihana tunne, joka hikoilun jälkeen on! Kun lihakset huutaa hoosiannaa, kun tietää tehneensä jotain! Saatiin miehen kanssa myös kivasti sovittua koska kukakin menisi salille, jotta tytön ei tarvitsisi olla muualla hoidossa vähän väliä. :)

Viides helmikuuta (täytin myös vuosia lisää, ikäkriisi!!), eli ei kauaakaan aloittamisen jälkeen, kroppa alko jo näyttää tältä. Turvotus katosi nopeasti! Ja kun treenasi myös syöminen alkoi kiinnostaa, siis terveellisesti syöminen :) Ei paljon tehnyt mieli suklaata ja hampparia kun tulokset alkoivat näkyä!
Myös pieni pessimisti nosti päätään ja jäkätti, että alussa tuntuu tapahtuvan vauhdilla, mutta kyllä se vielä hidastuu ja seisahtuu kokonaan.

12.2. huomasin, että mulla ei ole kuin yhdet rintaliivit.






Ja sitten meille iski flunssa. Ensin oli mies räkäköhässä, olin vaan iloinen ettei muhun tai tyttöön tarttunut. Kunnes lopulta se napsahti meidänkin osaks. Oltiin enemmän tai vähemmän sairaana parisen viikkoa, joten treenitkin iski jäihin. Enhän mä syömisiäkään silloin jaksanut katella, repsahdin aivan totaalisesti. Voitte varmasti kuvitella, kuinka mun sisäinen pessimisti hihkui "arvasiiiin, mokasit!"
Tässä vaiheessa olin jo alkanut treenailla ihan salinkin puolella, jota ihmettelin kovasti. Jotenkin se vain tuntu sujuvan niin hyvin. :)

Viimeisimmät kuvat on otettu 3.3. Painoa ei ole tippunut paljoakaan, joten vaakaa en edes ihmeemmin katsele. Huomaan muutoksen vaatteista, sillä pienempiä farkkuja on jo saanut ostella :) Ja eilen pienempiin housuihin joutui jo ostamaan vyönkin! :D

Matkaa sinne mun unelmavartaloon on vielä. Jalat ja pylly on täysin työn alla, samoin käsivarret. :)
Lantio on kyllä levennyt raskauden jälkeen, sillä takit, jotka ovat sopivia ylävartalosta, eivät mahdu kiinni lantion kohdilta. :D

Myös mielelle on treenaaminen tehnyt hyvää. Se salilla käynti on vain mun hetki, mun oma aika. Oon paljon pirteämpi kotona, jaksan paljon enemmän :) Joten ei pidä aliarvioida kuntoilun vaikutusta myöskään mielialaan.
Masennustestithän kuuluisi tehdä aina kun on nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja käynyt ulkoilemassa, jotta saadaan todellinen tulos niistä!

Motivaatiota tähän antaa sekin, että ennen seuraavaa raskautta haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Mielelläni en haluaisi kokea samanlaista raskautta uudelleen, kuin edellinen oli. Vaikka lopputulos olikin maailman ihanin! Ja uskon, että siihen helpompaan raskauteen auttaisi säännöllinen treenaaminen, jos vaan olotila sen sallisi. Sen liikunnan pitäisi tietenkin jo elämäntapana heti aluksi, ei vasta kun raskausvaivat alkavat kolkuttelemaan. :)

Mutta nyt, suuntana kuntosali, sitten hyvä ruoka ja varmaankin päiväunet! Vielä kun ehtii, ennen kuin velvollisuudet alkavat iltapäivästä! :)