#7.

Aamu alkoi sitten junaonnettomuudella. Tiedossa on, että joku ihminen tuossa ikkunan alla sinne junan alle on jäänyt.
En tiedä miten se nyt omankin mielen hieman järkytti, vaikkei mitään yksityiskohtia tullutkaan nähtyä.

Edit: Uutinen tässä.

Kännykkälaadullinen.

Maisemaa laiturilta kuvattuna.

Noh, iloisempiin aiheisiin...
Juhannus meni ihanasti! :) Paljon paremmin kuin uskalsin kuvitella.
Pessimisti ei pety, tuli odotettua sen verran karuja oloja... :D
Ihmiset olivat aivan rakastettavia ja lämminhenkisiä, ei missään vaiheessa tarvinnut tuntea olevansa ulkopuolinen millään tavalla. Ja ruokaa ja juomaa riitti!
Sauna oli aivan veden äärellä, mutta itselle riitti jalkojen kastelu, uinti ei houkuttanut. Vesi oli sen verran kylmääkin vielä virtauskohdalla. :)
Säätkin helli kivasti, vasta sunnuntaina alkoi vesisade kun oltiin kotiin päin lähdössä. Muutoin aamut ja päivät tuli otettua aurinkoa ja kerrankin vaan rentouduttua!
Kotimatkalla pysähdyttiin sitten Kuortissa ostelemaan matkaevästä, ruuhkaa nimittäin hieman riitti. :D Muut siellä sitten osteli energiajuomia ja karkkia yms, niin me löydettiin aivan mahtava taulu! Se tulee niin sopimaan tohon olohuoneeseen kun saadaan se valmiiksi! Eikä ollu hinnalla pilattu, mahtista! :)

Tänään pitäisi taas töihin suunnata ja työntäyteinen heinäkuu onkin tiedossa. Yksi 4 päivän miniloma, mutta muutoin töissä menee 6 päivää viikosta. Eilen tokaisin avokille, ettei olla paljoa näkemässä, tulee varmaan sopivasti vuorot menemään ristiin.
Vaan rahaahan se tietää! :)

Remonttiakin saatiin eilen edistymään! Seuraavaksi voidaankin alkaa tasoittelemaan seiniä ja hankkimaan pohjamaalit. Oman luonteeni kaikkitännehetinyt tuntien värimaaleja ei voida hankkia ennen kuin pohjamaali on kunnolla saanut kuivua. :D
Kuvia en nyt jaksa siirrellä, koska en jaksa etsiä kameraakaan. Viimeset kaks päivää oon ollu aivan laiskana ja olis voinut vaan nukkua kellon ympäri!

Nyt on kyllä pakko laittaa naama kasaan ja etsiä vaihtoehtoreitti töihin, en oikein usko junaliikenteen normalisoituvan muutaman tunnin aikana.
Toivottavasti tulee aurinkoinen päivä kaikesta huolimatta! :)

#6.

Sinne meni kevyet yhdeksän tuntia töissä. Voin kertoa, että jalkoja hieman pakottaa. Vaan olipa ihanaa päästä Ruoholahteen takasin! :)

Nyt pitäis suunnata nukkumaan, jotta voin olla 7.45 takaisin kyseisessä osoitteessa. Neljä tuntia rankkaa työskentelyä ja sitten suunnataan landelle. Laittelin tuossa just miehelle kasaan tavaroita joita pakata huomenna autoon, MISTÄ TÄTÄ SÄLÄÄ KERTYY. :D Pari yötä pois kotoa ja mukana on vain välttämättömimmät! Onneks kuitenkin ollaan menossa omalla autolla, niin ei tarvii mahduttaa muidenkin tavaroita autoon. :)

Ne vauvaunet muuten iski nyt! Viime yönä olin ihan maha pystyssä ja esittelin sitä ylpeänä kavereilleni. Raskautta oli takana muutaman viikon ja ihasteltiin kuorossa, että miten se maha noin nopeasti näkyy. :D
Loppuyön unessa olinkin sitten webkameravakoilun uhrina, ei onneksi käy nuo uutiset mielen päälle...
Kyllä vähän harmitti herätä aamulla ja nähdä ihan vaan oma, tuttu mahansa.

Mutta hypähdänpä sänkyyn, että jaksaa herätä aamulla aikaisin ja mennä myymään mansikkaa ihmisille niin että napa raikaa!
Sitten voisi hyvillä mielin koittaa rentoutua ja nauttia ihmisten seurasta. :)

Aurinkoiset juhannukset itse kullekin!

#5½.

Kovin kauan pystyn täältäkin olemaan pois, voi sairastelupäivät!

Ihan asiaakin oli, mitä piti päästä jakamaan. Satuin löytämään Iltalehden sivuilta uutisjutun romanttisimmista kosinnoista.
Juu, olen herkkis-ihminen, mutta nyt kyllä hanat aukesivat ihan ihmeellisellä tavalla. En enää tiennyt olisiko pitänyt niistää vaiko kuivata silmiä, en mä koskaan näin itke! :D
Itse en haluaisi välttämättä noin suuria kosintoja (tai edes sitä yhtä), mutta onhan nuo mahtavia. :) Kosintaakaan ei ole kiire suorittaa, vinkkinä vain...!

Jaha ei nää kyyneleet vieläkään lopu, jos sitä siirtyisi olohuoneen remonttikaaokseen. En osaa sairastaa hiljaa paikallani maaten, jos pysyn vähänkään pystyssä. Huono tapa.

Saatan joutua tulla juttelemaan vielä päivän aikana blogiini lisää, kun mieskin juuri suuntasi töihin. Tai sitten höpöttelen karvaisille vauvoilleni. <3


PS. Iltalehden kosintakoosteet voi vilkaista täältä.

#5.

Kas, rakas ystäväni nuha.

En tiedä monettako kertaa olen kuumeessa nyt tämän kesän aikana. Työpäivä jäi puoleen huonon olon takia, nenä on kuin niagara. Voin kertoa, että päiväunet maistuivat kotiin päästyä.

Sohvalla makoilu on ainoa, jota jaksaa nyt tehdä. Ja ehkä vähän selata noita tiettyjä forumeita ja käydä keskusteluita... :)
Ihanaisesti mies kiikutti Burana-C:tä, kun pääs töistä kotio. Ja läks treenaamaan, joten kai minäkin sit palaudun tonne sohvan uumeniin. Tulpat tässä pitäs nenään tunkasta.

Huomenna alkais pitkään odotettu aikakausikin, mutta ei tämä flunssa siihen paljoa auta! Onneksi on loppuviikko aikaa toteutukseen... ;)

(ja tähän loppuun pieni toive, jotta tervehdynhän juhannukseksi, kiitos.)

muumilimppa auttaa kaikkeen!

ennen vuoron loppumista iski uskomaton salmiakin himo, vaikken muutoin siitä niin välitäkkään!

kisun kanssa viltin alla. <3

#4.

Tee työtä, jolla on tarkoitus.

Omalla työlläni ei tänään tainnut olla minkäänlaista tarkoitusta. Useaan otteeseen ehdin miltei tirauttamaan kyyneleen, toisella hetkellä kirosin kaikkia alimpaan manalaan (mitkä hormonivaihtelut?)
Aamu vaikutti todella ihanalta, lämpöä piisasi ja ensimmäiset vastaantulijat olivat hyvällä tuulella. Olin myös todella iloinen uudesta työpaikan sijainnista, 800 metriä kotoa!

Aamun tunnelmat.

Myyn siis kesätyökseni mansikoita ynnä muita härpäkkeitä. Ruoholahden myyntipisteellä on hieman suurempi valikoima, mutta nyt olin ensimmäistä päivää Länsi-Vantaalla. Luojan kiitos nämä vuorot loppuvat torstaina, päivän aikana kävi nimittäin ehkä 10 asiakasta!
Suurin osa ihmisistä kertoi miten on kallista, osa päivitteli viileää tuulta (jonka olin siinä kuuden tunnin aikana jo huomannut) ja paras oli vanha rouva, joka piipahti käymään hetki ennen sulkemista. Hän kuulemma oli kävellyt pitkän pitkän lenkin ja haluaisi nyt vettä. Voisinkohan hakea hänelle. ANTEEKSI?! Monestiko tori/mansikanmyyjän toimenkuvaan on kuulunut vesilasillisen hakeminen? Tai minkä tahansa, mitä mieleen putkahtaa jollekin ohikulkijalle. Mistä edes olisin sen hakenut, myyntipiste on aivan yksityinen ja käsittää juurikin tämän tiskin.
No, koska olen kiltti luonne, niin puran kaiken vain blogiini. Rouvasen onneksi minulla oli mehupullo mukana, johon en ollut ehtinyt koskea. Sai rouva suun kosteaksi ja jatkettua matkaansa.

Kahdeksan tunnin aikana loppuu tekeminen yllättävän nopeasti. Tuli luettua Vartit ja Metrot ja jonkun autolehdenkin selasin läpi. Muutama kirjakin oli onneksi mukana, niistä lemppareimpana Marikki! Satuin löytämään kirjasen maalla käydessäni. :)

Alkusivuilta löytyi myös omistuskirjoitus, olen saanut tämän kirjan 18 vuotta sitten. Sivuthan eivät enää edes ole kiinni kansissa, mutta tunnearvo on mittaamaton. <3

3 päivää pitäs vielä jaksaa. Ei saisi valittaa, "helppoa rahaa". Vaan on se ihan uskomattoman tylsää istua tekemättä mitään. Ihmisiäkään ei voi tuijotella ja arvostella, kun on sen verran syrjemmässä tuo kauppa, eihän siellä ketään liiku!

Huh, tulipa parempi olo kun sai itseään purettua. Avokille en taida edes jaksaa, joutunut raukka muutenkin kestämään pari päivää mun oikkuiluja. Oon kyllä kovin koittanut selittää, että vaikka ärähtelen niin en ole vihainen. Miesten on kait jotenkin vaikea käsittää se... :D

Menisipä se tämä viikko nopeasti ja juhannus yllättäisi! Muutoinkin tuntuu kaikki aika menevän vähän odottavalla kannalla.
Kärsivällisyys vaan taitaa olla hyve!

#3.

Maalla oleskelua. Tulin itse tänne torstaina aamupäivästä lekurin jälkeen, siippa jäi kotipuoleen töitten vuoksi. Sovittiin, että kisumirrienkin takia tulee tänne vasta lauantaina. Vaan en oo edes tajunnut miten kova ikävä voi iskeä :) Joten pitihän sitä nyt vinkua ja mankua ja kultasein lähti tuossa hetki sitten Vantaalta ajelemaan. <3 Mulla on paras mies ikinä.

Pohdin muutama päivä sitten, että tuntuu kuin oltais oltu monen monta vuotta yhdessä. Mun mielestä meillä ei ole alkuhuuma enää menossa ja se ei todellakaan haittaa. Meillä on samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta, samanlaiset toiveet ja haaveet. Erona onneksi on se, ettei olla luonteeltamme samanlaisia, muuten voisi käydä tylsäksi. :P Molemmilla jalat maassa.
Pisin suhde joka elämässäni on ollut, on kestänyt viisi vuotta. Eron tapahtuessa tuli huomattua (ja nyt varsinkin kun on vanhentunut ja viisastunut), ettei meillä ollut elämästä mitään yhteistä suunnitelmaa. Oon ihminen, joka tarvitsee sellasia. En voi mennä vain päivä kerrallaan, katellaan mitä huomenna tapahtuu. Mun mielestä on ihana suunnitella, vaikkei kaikki onnistuiskaan tai olis mahdollista. Vielä parempaa on tehdä se toisen kanssa, varsinkin jos jokin haave toteutuu heti. ;)
On vaan niin ihania arjen pienet asiat. Se kun toinen on aamulla pedannut sängyn, mutta laittanut peiton väärinpäin. Tai jättänyt lapun, että "kahvi on keittimessä valmiina, ettei sulla menis niin paljon aikaa". Tai kun tiskatessa tekee mieli pannaria aivan älyttömästi ja tunnin päästä tulee tekstiviesti "tehdäänkö illalla vohveleita?" 

Onneksi saan tuon yhden kohta tänne pusuttavaksi ja halittavaksi. Elokuussa avokin pitäs lähteä viikoksi reissuun, miten mie selviän. :D Jos yks yö tekee hankalaa, voi luoja. Oonpas naurettava.
Juhannussuunnitelmatkin saatiin jo sovittua, Hirvensalmelle pitäs suunnata. Minut tuntevat tietää, että oon innokkain mökkeilijä ikinä. Ehkä mä yhden viikonlopun selviän ja eikö parisuhteissa kuulu joustaa? :D

Josko sitä suuntais saunomaan ja sitten unille, jaksaa huomenna juhlia!
Voi että ihminen voi olla onnellinen. :)

#2.

Aamuvuoro takana. Tämän jälkeen tuli suoraan heitettyä sohvalle tunniksi uneen, jotta jaksoi taas repiä tapettia. Ja voi kuinka jaksoinkin! Olohuoneen isoin seinä on nyt miltei tyhjä, yläreuna vielä ja loput putsaamiset. :) Sen jos suorittelis esimerkiksi sunnuntaina, kun kotiudutaan Viiskymppisiltä. Seuraavana olis sitten vuorossa toi kuviotapetillinen seinä...

Ihan innoissani olin jo lähdössä sen kimppuun, mutta tadaa, eihän se todellakaan ole niin helppo kuin kaksi aiempaa. Tästä isosta betoniseinästä tapetti nimittäin lähti pääosin aivan ilman vettä, voi luksusta. <3 Mutta tämä...

Voi itkujen kevät. :D Tunnetusti olen tosi hyvä pienessä nyhertämisessä. Vaan eikös elämään kuulu kaikenlaiset pienet haasteet. Kunhan päätyseinä on tyhjä, niin voidaan alkaa tasoittelemaan noi seinät ja laitella pohjamaali, jota tosin ei ole vielä edes hankittu. Maalia tuleekin sitten kulumaan mainiosti, sillä olohuoneen lisäksi pitää maalata eteinen ja keittiön ruokailutila, phiuh.
Mieleiset värisävyt tosin siipan kanssa löydettiin, kun piipahdettiin Espoon K-Raudassa sunnuntaina!

Otin miljoona kuvaa ja yhdessäkään ei näy värit sellaisina kuin pitäisi. Juuri tämän kuviotapettiseinän tilalle tulee tuo ylin tumma väri ja muut seinät tulevat sitten sen alla olevalla värillä. Kaksi alinta lastua tuli otettua mukaan vain vertailun vuoksi, muttei niihin sitten päädytty (tai siis minä en päätynyt, miten asian nyt ottaa... :))
Vielä en uskalla edes ajatella kahden makuuhuoneen uudistamista, toisessa vielä ihanaisesti on laitettuna kokolattiamatto. Mahtaa olla omanlaisensa projekti senkin poisto.

Onneksi on tuo toinen, kenen kanssa suunnitella ja pähkäillä. Ja tehdä. :) Ja virallisestihan avovaimostun huomenissa, kun miehen kirjat siirtyy Vantaan puolelle, maalaistuu koko ihminen. ;)
Nyt meillä meneekin työvuorot ristiin muutaman päivän ajan ja itse suuntaan torstaina lääkärin jälkeen heti maalle. Nyyh, kun tässä ehtii tulla ikävä!
Musta vähän tuntuu, et tuo on se minun ihminen.

#1.

Lauantaiaamun tunnelmia!

Blogimerkintä numero yksi. Ja miten sen sitten aloittaa, voi että.

Nyt kesän kuluessa päätettiin aloittaa pintaremontti asunnossa.
Meillä on siis 3h + k, josta nyt olisi tarkoitus kesän aikana poistaa tapetit joka huoneesta ja maali tilalle. Myös keittiön kaapit ja tasot olisi suunnitelmissa vaihtaa. Suurin osa työstä tulee tehtyä itse rahatilanteen vuoksi, avokki toki on töissä, mutta itse vielä opiskelen. Valmistuminen tosin joulukuussa tiedossa. Rempan ajankohta on mainio, sillä olen itsekin kesän (onneksi!) töissä.

Eilen tuli oltua ystäväpariskunnan tupareissa, alkoholin kera. Kovin oli olo, että ei oo mun juttu tuo juominen. Taidan juhlia juhlani selvinpäin tästä lähtien. :)
Vaan kai se olisi taas palattava rempan ihmeelliseen maailmaan ja jatkaa seinien tyhjentämistä. Maaleja tuli tässä aamusella kateltua, laskettua montako pönikkää mahtaa tarvita ja mitä sävyjä. Sävyt on kuitenkin käytävä katsomassa ihan kaupassa, en uskalla luottaa piirunkaan vertaa koneen ruudun näkymiin.

Mutta nyt repäisen itseni irti täältä sohvan nurkasta, tack o adjö!