#2.

Aamuvuoro takana. Tämän jälkeen tuli suoraan heitettyä sohvalle tunniksi uneen, jotta jaksoi taas repiä tapettia. Ja voi kuinka jaksoinkin! Olohuoneen isoin seinä on nyt miltei tyhjä, yläreuna vielä ja loput putsaamiset. :) Sen jos suorittelis esimerkiksi sunnuntaina, kun kotiudutaan Viiskymppisiltä. Seuraavana olis sitten vuorossa toi kuviotapetillinen seinä...

Ihan innoissani olin jo lähdössä sen kimppuun, mutta tadaa, eihän se todellakaan ole niin helppo kuin kaksi aiempaa. Tästä isosta betoniseinästä tapetti nimittäin lähti pääosin aivan ilman vettä, voi luksusta. <3 Mutta tämä...

Voi itkujen kevät. :D Tunnetusti olen tosi hyvä pienessä nyhertämisessä. Vaan eikös elämään kuulu kaikenlaiset pienet haasteet. Kunhan päätyseinä on tyhjä, niin voidaan alkaa tasoittelemaan noi seinät ja laitella pohjamaali, jota tosin ei ole vielä edes hankittu. Maalia tuleekin sitten kulumaan mainiosti, sillä olohuoneen lisäksi pitää maalata eteinen ja keittiön ruokailutila, phiuh.
Mieleiset värisävyt tosin siipan kanssa löydettiin, kun piipahdettiin Espoon K-Raudassa sunnuntaina!

Otin miljoona kuvaa ja yhdessäkään ei näy värit sellaisina kuin pitäisi. Juuri tämän kuviotapettiseinän tilalle tulee tuo ylin tumma väri ja muut seinät tulevat sitten sen alla olevalla värillä. Kaksi alinta lastua tuli otettua mukaan vain vertailun vuoksi, muttei niihin sitten päädytty (tai siis minä en päätynyt, miten asian nyt ottaa... :))
Vielä en uskalla edes ajatella kahden makuuhuoneen uudistamista, toisessa vielä ihanaisesti on laitettuna kokolattiamatto. Mahtaa olla omanlaisensa projekti senkin poisto.

Onneksi on tuo toinen, kenen kanssa suunnitella ja pähkäillä. Ja tehdä. :) Ja virallisestihan avovaimostun huomenissa, kun miehen kirjat siirtyy Vantaan puolelle, maalaistuu koko ihminen. ;)
Nyt meillä meneekin työvuorot ristiin muutaman päivän ajan ja itse suuntaan torstaina lääkärin jälkeen heti maalle. Nyyh, kun tässä ehtii tulla ikävä!
Musta vähän tuntuu, et tuo on se minun ihminen.