keskiviikko 29. elokuuta 2012

#30.

Yhtä umpparia köyhempi.

Vaikka se ei edes tulehtunut ollut. Eilen mut otettiin sairaalaan sisään aamulla ja tänä aamuna leikattiin. Kotiuduin tossa muutama tunti sit. Viime yö meni neljän peiton alla täristen, hieman oli kuumetta ja kipua.
Kipujen syy selvisi leikkauksen aikana. Kysta oli siis tosiaan puhjennut ja vertakin oli vuotanut jonnekin minne ei kuuluisi.
Samalla kuulin, että vasemmassa munatorvessa (puhjennut kysta siis oikealla) on myös aika rypäs kystia.
Täytyy jossain vaiheessa tapailla gynea ja keskustella miten tollanen voi vaikuttaa raskautumiseen.
Nyt kuitenkin näkyi kuulemma selvästi, että munasolu oli irronnut viime kierrossa, jee. :D Varmistettu leikkauksella.

Väsynyt on olo, ja kipeä. Kohta varmaan kutsuu taas unimaailma. Kovasti haluaisin kouluun, mutta äsken kylässä ollut ystävätär käski tuon siipan laittaa oven lukkoon tuolta ulkopuolelta, että tajuan levätä.
Poissaoloja tulee vaan aina niin monta, kun on tupla- ja triplatunteja.

Lopuksi parin päivän tylsyyden kuvasaldoa:

Tänään eka ruoka sunnuntain jälkeen, jaksoin jopa puolet!
Yhtä herkku kuin ruokakuva; kyljestä tähystämällä sisään.
BFF.

Fiilis ja turvotus oli hurja!

tiistai 28. elokuuta 2012

#29.

Se siitä liikunnasta.

Eilen aamulla alkoi särkeä alavatsaa.
Koulupäivä meni jotenkuten, kotiin päästyä tilanne paheni.
Makasin sohvalla ja vatsa alkoi krampata, särky kohdistui pääasiassa oikealle puolelle.
Pidin miehen kädestä kiinni ja huusin välillä suoraa huutoa. Toivoin menettäväni tajuni.

Kuumetta ei noussut missään vaiheessa ja yö meni jollain lailla nukkuen.
Nyt ei kramppaa, mutta särkee yhteen tiettyyn pisteeseen.
Jos tää tästä nyt vielä pahenee, niin sitten suuntaan terkkariin.

Rähmä. :(

PS. En usko sen olevan umppari, koska kipu aaltoilee ja kuumetta ei ole.



PPS. Iskipäs paha olo ja ihme hikoilu.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

#28.

Tänään on ollut niin rehellinen darrapäivä, että ihan hävettää myöntää. Miksi sitä alkoholia pitää juoda? Oivoi.

Päivään on myös mahtunut monen tunnin itseinho-kohtaus. Oon kokenut vartaloni jo muutaman viikon todella epämiellyttävänä, mitkään vaatteet eivät sovi, olen turvonnut, muistutan enemmän Muumimammaa kuin sitä omaa itseäni.
Minun blogi, saan vähän avautua asiasta, vaikka tiedän siihen olevan yksinkertainen helpotus; Sali. Ja terveellisemmät ruuat.
Hiilihydraatteja tulee popsittua aivan liikaa.
Huomenna sitten päätinkin mennä treenaamaan aamulla ennen koulun alkua. Iltapäivästä on niin poikki, että on helpompi vain puikahtaa kotiin sohvalle nukkumaan. Onneksein siippakin herää aamulla naurettavan aikasin, helpompi itsekin nousta ylös.

Kroppani ja ruuan suhteen mulla on kyllä pitkään ollut viha-rakkaus-suhde. Vaikka mitä vaatekokoa on löytynyt ja kropan venymisestä muistona mulla on ihanat arvet jaloissa. Nyt onneksi oon jo oppinut elämään niiden kanssa. :) Vaan voi luoja yläasteen tai lukion liikuntatunteja, miten tuskaa se oli vaihtaa vaatteet.

'03?
Yläasteella olin kyllä melko pyöreä.(kokovartalokuvat visusti hukassa :D)
Vaan eipä sillon tullu mitään liikuntaa harrastettuakaan. Koulussa päivät ja sen jälkeen illat kotona koneella.
Muistan äidin joskus äyskähtäneen mulle siitä, kuinka chattaaminen täytti mun elämän. Silloinhan mä en sitä tajunnut, ujo epävarma tyttö jonka mukavin juttuseura sattui olemaan tietyllä chat-sivustolla. Vaan nyt kun taaksepäin miettii... Voi herranjumala, mä olin niin koukussa.


Lukion tokalla paino alkoi taas vaihtumaan toiseen suuntaan. Osittain syynä oli varmasti se, että muutettiin silloisen poikaystävän kanssa yhteen. Tuli syötyä vähemmän kuin mummin täyshoidossa ollessa ja ehkä hieman liikuttua enemmän.
Lopulta se vaan kääntyi siihen, etten syönyt mitään.
Lukiossahan kävin 3,5 vuoden aikana kerran ruokailussa. Silloinkaan en muistaakseni syönyt, olin vain muiden seurassa totuttelemassa ympäristöön. Kammo oli peruja yläasteelta koulukiusaamisen ajalta.
2005 kesällä, vuosiluvun muistan ehkä oikein, olin kyllä todella sairas. En vain syömistavoiltani. Kesätöitä mulla ei sillon ollut, joten olin päivät kotona ja poikakaveri tietenkin duunissa.
Taas jälkeenpäin ajateltuna, mä en käynyt sinä kesänä yksin ulkona. Naurettavaa ja uskomatonta, mutta mä en vienyt edes roskia. Odotin siihen asti, että poikakaveri tuli töistä kotiin. Sitten voitiin mennä kauppaan ja mä pääsin haukkaamaan raitista ilmaa. Ei mulla sinne kauppaankaan kyllä mikään hinku ollut.
Hieman myöhemmin terapeutin kanssa keskusteltiin tuosta ja se kysyi millä elän. Sillon välähti, että join vaan mehuja ja vettä.

'05?
Ehkä se mun itseinho oli tiedostamattani niin syvä, etten halunnut kulkea missään julkisesti. Ainakaan yksin, koska silloin on sopiva kohde kiusaajille. Voin vannoa, että Espoon Keskuksessa kukaan tuskin olisi kiinnittänyt muhun huomiota. On se vaan jännä, mitä saat itsellesi uskoteltua ja myytyä. Kamalaa.

Jossain vaiheessa tilanne taas "korjaantui" kuin itsestään. En kiinnittänyt syömisiin niin paljon huomiota, söin kun oli nälkä.
Vaan edelleen, jos syön paljon tai jotakin epäterveellistä, niin se pieni piru mun pään sisällä aloittaa hurmaavan mäkätyksen ja mollaamisen. Nykyään pystyn paremmin olemaan kiinnittämättä siihen huomiota.

Nyt mä haluan terveellisen ja normaalin elämäntyylin. Haluan saada sen liikunnan viikkoaikatauluun, haluan antaa itselleni aikaa saada tuloksia näkyviin.
Ja tokihan siinä onnistun. :)
Se vaan kun.. Mitenhän selittäisin ajatukseni auki.
Kun olen esimerkiksi käynyt kolme kertaa putkeen salilla, niin oletan (HUOM, täysin itse), että avokkini odottaa kroppani kiinteytyneen ja että näytän yhtä hyvältä kuin männä kesänä. Eikä hän ole ikinä sanonut mitään syömisistäni, liikunnasta (tai sen puutteesta) tai katsonut pahalla silmällä. Mä itse saan sabotoitua kaiken niin pirun vikkelästi. :D

Välillä tuntuu, etten pysty katsomaan itseäni mun silmien kautta. Vaan mun on katsottava itseäni muiden kautta. Ja miksi?
Ehkäpä mä pelkään, että sieltä paljastuu jotain. Paljon on vielä matkaa siihen, että voin sanoa tuntevani itseni. Ehkä sieltä paljastuis, että sisimmissäni mä voin olla tyytyväinen itseeni tällaisena. Ettei mun aina tarvitse koittaa parantaa jotain.

Huh, johan tää meni syvälliseksi analysoimiseksi. :D Alunperin piti vaan käydä purkamassa, että huomenna alkaa taas uusi viikko ja aamu on aina iltaa viisaampi.
Ja äiti, jos satut tämän lukemaan niin elä huolestu, kaikki on hyvin. :) <3

Loppuun vielä motivaatiokuvaa kesältä 2011. Miiiiksi annoin itseni rups... EI! Ensi kesänä maha on taas tuossa kunnossa! Jos ei mitkään positiivisesti yllättävät jutut tapahdu. ;)



Nyt menen peilin eteen, kerron itselleni viisi asiaa joihin oon itsessäni tyytyväinen
ja tämä jälkeen muru on ansainnut pusun,
kun kestää tällaista sekopäätä!
:)

torstai 23. elokuuta 2012

#27.

Mulla oli ihan toinen aihe, josta piti kirjotella.
Jotenkin vain ei oo energiaa oikein iltasin. Koulua 8-15 päivisin, tuohon päälle tunnin koulumatkat.

Tällä viikolla on myös tullut kestittyä appivanhempia ja omia vanhempia, huomenna olis sitten vuorossa kavereille kihlajaisjuhlat. :)
Appivanhempien vierailu, ensimmäinen sellainen, meni varsin mainiosti. Jännitin ku pien lapsi, hyvä etten pyörtyny ku ovikello soi. :D
Kakku oli parasta mitä oon ikinä onnistunut taikomaan, kuvaa seuraa myöhemmin!
Huomennakin pitäs taas leipasta, saas nähdä miten se onnistuu, nimittäin...

Tällaset tuli tänään hankittua.
Näyttää aivan lapioilta, tiedetään, mutta omaan todella huonon tavan pureskella omaa kynttä. Joten ne piti sitten laittaa noin pitkälle.
Kyllä se siitä, nyt kun oma kynsi saa kasvaa rauhassa tuolla alla. :)

Opiskelija teki työn, uskomattoman halvalla ja kyllä mä oon tyytyväinen.
Paikkana oli Sasha Beauty Nails, Länsi-Vantaalla. :)









Enää ei myöskään auta sitten valittaa, etten saa mieheltä koskaan kukkia.
Eilen armas ilmestyi pienen ruusukavalkaadin kanssa kotiin töistä. Muutoin kiva, mutta meillä ei oikein maljakoita ole. :D
Onneks nuo menee tossa ämpärissä vielä hetken aikaa.








Kaitpa sitä pitäs vaihteeks suunnistaa tuonne peiton alle, jaksaa vielä yhden päivän tsempata!
Lauantaina oliskin sitten tiedossa tuparit tuossa melko naapurissa, aika kiva. :)
Tosin yhtäkään juomaa en uskalla näillä kynsillä availla.. :D

Niin, alavatsakipuja on nyt löytynyt. Vaihtelee päivittäin oikean ja vasemman laidan välillä. Ovulaation luulisi jo olleen? Muutamaa päivää yli viikko kuitenkin menkkoihin aikaa.
Sinänsä kyllä kiva, koulun ohella ei oo nyt pahemmin ehtiny pohtimaan vauvajuttuja. :) Jos nyt oikeasti sais pidettyä sen asenteen, että tulee kun on tullakseen! Mun mielestä heti. Nyt.
Mäkin haluan päästä varailemaan ultra-aikoja ja seurata sikiön kehitystä viikkojen perusteella ja kuvailemaan mahaa joka päivä, jotta varmasti huomaan kasvun heti.

No niin, kyllä se uni tekee nyt hyvää. :D

sunnuntai 19. elokuuta 2012

#26.

Pieni stressi.

Heräsin tunti sitten. Makasin sängyssä ja koitin saada unen päästä kiinni, hinnalla millä hyvänsä.
Ehei, päässä pyörii vaan keskiviikko ja vanhempien kihlajaiskestitykset, täällä meillä.
Pitäisi järjestellä siipan loput tavarat pois olohuoneesta pyörimästä, pitäisi pestä lattiat, imuroida, pestä ikkunat, saada pesukone toimimaan, pestä pari pientä mattoa, siistiä parveke, KAIKKEA.
Ja kaikki olisi toteuttava mieluiten just sillon kello 06.50.
Päätin sitten nousta ja taas on yksi laatikko purettu! Toivottavasti en löydä niitä tuolta toisesta makuuhuoneesta enää montaa, meillä ei keittiön kaappeihin vaan mahdu, ei vaan mahdu.

Pitäs myös ideoida kakkukoristeluja. Tai siis yhden kakun vain teen, sydämenmuotoisen. Päälle taidan koettaa taiteilla valkosuklaasta kuorrutteen ja muutoin mennään vanhalla ja turvallisella kermavaahdolla. Koristeena sitten joku ruusuinen kaupasta ja kinuskista tehdyt kaksi sydäntä. :)
Idea kuulostaa hienolta, mutta en todella tiedä saanko sitä onnistumaan. :D
Makuna olisi sitten mustikoista ja mansikoista tehty rahka.
Leipominen on kyllä siivouksen ohella toinen lemppariharrastus. Kovin usein sitä vaan ei viittis harrastaa, kun joutuu ite sitten aina syömään kaikki jämät.

Luojan kiitos tänään loppuu hetkeksi noi armahan reissut. Onhan tässä mennyt puoltoista viikkoa kohta näkemättä kunnolla, mitä se hassu about 12-tuntinen sillon torstaina. :D
Ennemmin kuitenkin on vähän erossa, jotta on ikävä. Eikä koko ajan kihnaa kyljessä kiinni ja lopulta alkaa veetuttamaan.

Onneksi kello alkaa tulla jo kahdeksan. Kohta voin alkaa kantaa pahvilaatikoita ja muuta muuttosälää roskikseen. Osaan aiheuttaa kovin kolinaa, joten ihan tosi aikaisin sellasta ei viitsis harrastaa. :)
Ja Ikeassa voisi käydä hakemassa lipaston, jotta saisi nuo noin 37849 kappaletta elokuvia pois tuolta laatikosta.

Tai sitten otan päikkärit tässä kohta, ennen kuin reippaana aloitan. ;)




PS. Tähän sormukseen on tosi hassu tottua! En oo koskaan ollut mikään sormusihminen.
Eilen illalla tosin otin sen pois hetkeksi ja heti tuntui alastomalta, wuu! :D

perjantai 17. elokuuta 2012

#25.



Tällaista meille sitten eilisillalta, kun mies pääsi Espanjasta kotiin. :)
Minä kosin, romanttisesti kotisohvalla. :D
Ja yllättyneisyys näkyi naamasta, voi että kihersin sisälläpäin silloin. :D

Nyt mies lähtee juhlimaan kihlausta Länsi-Suomeen ja minä äidin luo viikonlopuksi.
Olisinhan toki voinut odottaa sunnuntaihin asti, mutta ei näillä hermoilla!

Ainoa asia mikä vähän mietityttää; Mua hirveesti pelottaa, että miehen vanhemmat suuttuu tästä. Siis ei meillä ole koskaan mitään kränää ollut tms. Mutta tällainen pelko jotenkin... :D Voi minua.

Espanjasta tuli myös ihania tuliaisia, voi että, mutta esittelen ne kun palailen landelta.
Nyt kipinkapin naama kasaan ja kouluun!

(Eilen opettelimme viiden tunnin aikana, miten kuva tallennettaan web-muotoon.....)


Khihihiii! 

keskiviikko 15. elokuuta 2012

#24.

Ja taas tää kipu alkaa.

Päivällä oltiin ystävän kanssa pyörimässä Jumbossa, eikä mitään kipuja ollu havaittavissa alavatsan seudulla.
Nyt sitten kun rauhottuu kotona, niin juilii aivan hitsisti.
Mutta ihan pian pian pian alta 24 tunnin päästä saan murun kotiin! :) Tää viikko on tuntunu niin kuukaudelta.
Ehditään ehkä jopa käyttämään hyväksi vielä tää kierto! Niin jännää.
Jotenkin tää koko "projekti" taas tuntuu tosi tosi jännältä. :D Oon innoissani ku pikkulapsi. Toisaalta miks en olis, aikuiseks ehtii kasvaa kyllä.

Huomenna koulun jälkeen suuntaan kentälle kuskiks. Illalla sitten ajattelin tehdä hyvää ruokaa, toinen mahtaa olla poikki tollasen viikon juhl... rentoutumisen jäljiltä. :)
Ja ajattelin yllätyksen avokille järjestää vielä illalla, toivotaan ettei mies oo unten mailla jo seitsemältä. :D

Just pakkasin koululaukunkin! Jonka jopa ostin tänään sillä shoppausreissulla. Pikkunen, mutta täysin mainion kokonen syksyksi. Oletan, ettei meillä ole suuria koulukirjaopuksia paitsi kielistä, sillä ainoa jakso on sähköistä kaupankäyntiä.

About tällainen, H&M-sivustolta ei miun laukkua löytyny. :(

Ei tästä kirjottamisesta tuu mitään, taidan mennä käpertymään sohvalle sikiöasentoon.
Loput shoppailujen tuloksista saatan tulla esittelemään huomenissa illalla, jos saan hetken varastettua aikaa. :)

tiistai 14. elokuuta 2012

#23.

Koko illan ollut aivan hirveät alavatsakivut. Ei mikään eksynyt pieru, vaan todella kovia kouraisuja.
Ei nyt vielä, kehoni kiitos. Kaksi yötä pitäs olla yksin kotona, sitten saa ovuloida.

En haluais tämän kierron menevän hukkaan. Plööh. :(

maanantai 13. elokuuta 2012

#22.

3 päivää koulun alkuun, laskin aivan itse!

Kaamea väsymys päällänsä. Eilen menin iltayhdeltätoista nukkumaan ja posotin aamuysiin asti. Voi kuinka tuo sänky tuolta seinän takaa kutsuu!

Olin myös muutoin reipas eilen! Sain vihdoin hieman siivottua tätä tietokone-/vierashuone-/tulevaalastenhuonetta! Vihdoinkin jaksaa istua omalla koneella bloggaamassa, kun sekasorto ei häiritse ajatuksia! :D
Ne keittiön kaapit tosin tuolla vielä odottelee... *jupinaamutinaa*

Tällä hetkellä keittiössä on siis tummanruskiat ovet kaapeissa, ihanaa. Tarkoituksena on jonain rikkaana hetkenä vaihtaa ne vaaleampiin. Viime yönä näin jo tapahtumasta unta; Oma äitini oli käynyt laittamassa joka kaappiin vaaleat ovet. Muutoin aivan loisteliasta, mutta jokainen ovi oli erilainen ulkonäöltään. Ja kaappien ovia oli kiinni myös seinissä, joissa ei ollut kaappeja ollenkaan. On se äiti vaan mainio! :D

Viikko on todella pitkä aika. Totesin tänään olevan vasta maanantai. (hei vaan jos ette ole sitä huomanneet itse!) Torstaihin on vielä tuskasen monta yötä jäljellä. Ja silloinkin pitää mennä aamusta kouluun, näkee murun vasta illalla! Ja jos yksikään tulivuori purkautuu tms, niin haen avokin itse Espanjasta kotiin.

Onneks on edes nää muruset ollu piristämässä aamuja, päiviä ja iltoja! 


Eilen oli välipäivä salista, ihan ehkä syystä, kiitos lauantaisten tupareiden. Oli kyllä niiiin outoa olla "yksin" ulkona. :) Varsinkin kun pariskuntia oli kovin monta mukana. Istuin baarin nurkassa ja tekstailin vaan ulkomaille ja vuodattelin krokotiilikyyneleitä. Saatoin ehkä myös hieman tanssia!
Tanssiminenkin on aivan ihanaista, jotenkin vaan se harrastuksena tuntuis hassulta. :) Vaikken mielestäni täysin rytmitajutonkaan ole.
Niin, tänään sitten illalla kaverin kanssa ois pump vuorossa. Lauantaina käväsin aamusta myös ja eilen tunsi tehneensä jotain. Pumpista mulla ehti olemaan varmaan puolen vuoden tauko, joten joutu alottamaan aivan pienillä painoilla taas. :D

Tällä hetkellä on myös ärrrsyttävän nainen-olo; Pesukone on ottanu ja hajonnu. Kyllä se siis siellä pyörittelee vettä ja pyykkejä, mutta pesuaineita se ei nappaa mukaan jostain syystä. En jaksais nyrkkipyykillä pestä ihan kaikkia vaatteita, yhyy. Ongelmia! Voi jos itse keksisin ratkaisun, ehkä googletus auttaa. Kokemuksia ja apuja otetaan vastaan!

Ei kyllä pysy ajatukset kasassa. Sen verran unettaa, pakko varmaan nukkua vielä hetki. :D Kunnon lomalainen oon. 


perjantai 10. elokuuta 2012

#21.

Jumankauta olin eilen ylpeä itsestäni! :)

Vaikka nukuinkin päikkärit, niin jostain ihmeestä löytyi tahtoa lähteä sinne varaamalleni cycling-tunnille. Yleensä unien jälkeen jatkan vaan sohvalla makoilua tai muutoin vain koomaamista.
Salille päästyäni löytyi parkkiruutu heti! (paikoitusalue on tuskasen pieni.) Ajattelin kohtalonkin jo ilmoittelevan, että nyt on just oikea aika jatkaa taas treenausta.

Vähän oli perhosia mahan pohjassa, kun astelin sisälle. Hävetti, kun olen antanut kunnon rapistua. Samalla kuitenkin takaraivossa kolkutti se, että vastaanottovirkaiijaa tuskin kiinnostaa koska olen viimeksi salilla käynyt. Ja minuakin isompia ihmisiä on olemassa (miksi aina pitää verrata?!) Ja haloo, teen sentään asialle jotain enkä jäänyt vain kotiin taas nukkumaan!



Cyclingissa en oo käynyt moneen moneen kuukauteen. Onneksi pyörän säätämiset tuli jostain selkärangasta, sujui kuin pyörällä ajo, heh heh....
Siinä vaiheessa, kun muita ihmisiä alkoi valua sisälle saliin iski pakokauhu. Enhän mä nyt näiden seurassa pärjää. Mitä hittoa mä teen täällä. Tuskin pääsen omin jaloin kävelemään ulos salista.
Muut alkoi omatoimisesti lämmittelemään, mä vaan istuin pyörän päällä peläten, että muutamakin ylimääränen polkasu ilman ohjaajan käskyä koituis kohtaloks.
Ja tunti alko. Ihanan nopeasti tunsin, kuinka hiki alkoi kohota otsaan ja niskaan. Hikoilen todella huonosti, joten kerrankin tunsi tekevänsä jotain. :D 45 minuuttia polkemista vastustasoa vaihdellen, viimeiset 10 minuuttia ei tarvinnut säästellä mitään. Ja mähän annoin mennä säästelemättä. Jossain vaiheessa reisiä poltteli aivan sietämättömästi, mutta sitten taisin tavoittaa sen jonkin treenaavien zen-tilan; Kipu jäi ihan toissijaseks, tuijotin eteeni ja poljin vaan.
Venyttelyt ja suihkuun.

Kun pääsin autoon takas, niin totesin ihan ääneen, että mä tein sen!
Kotiin päästyä tein vielä herkullisen smoothien. Maitorahkan maku tökkii nykyään ihan hurjasti, vaikka Valion Pehmeä Maitorahka onkin parasta hetkeen. Kas, meillähän on nykyään blenderi! Sinne vaan purkillinen rahkaa, hippasen vadelmakeittoa ja pieni kourallinen tosijeesparhaitatoimiivitsinhyvin kuitumuroja. Voin kertoa et oli hyvää, eikä menny kauaa juodessa. :)













Tästä on ihan hyvä jatkaa tänään salille kaverin kanssa. Puolen tunnin intensiivinen keskivartalotreeni!
Aion mennä nyt ihan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä.Tälläkin viikolla kuitenkin jo ylitin itseni käymällä edes kerran. :)

Ihan hyvin tää yksinäisyyskin tällä hetkellä sujuu. Eilen tosin oli tooodella hankalaa mennä isoon sänkyyn nukkumaan, kun toinen ei ollut vieressä. Taidan viikon nukkua tuossa sohvalla. :D
Ja tulihan sieltä Espanjasta jo rakkaudentunnustuksia tuossa iltasella.

Mä oon maailman onnekkain tyttö. :)












PS. Pahoittelen tuota isoa valkoista rakoa kuvien jälkeen, editorissa sitä ei näy, enkä saa sitä pois. :(

torstai 9. elokuuta 2012

#20.

7 tuntia yksin.
Ja musta tuntuu, kuin oisin jo ollut viikon yksinäni. :D Todellisuudessa viikko olisi vielä edessä, kun mies lomailee etelän lämmössä.
Tässä myös syy, etten jaksanut blogata. Ennemmin tehtiin kaikkea yhdessä, koneella ehdin istua kyllä.
Nyt ois sit tosiaan kunnolla omaa aikaa. Ja miten oon ajattelut tän käyttää? Yksiä tupareita lukuun ottamatta aion siivota! :D

Toki myös treenaamisen aion aloittaa nyt intensiivisesti. Tänään lämmittelen spinningillä iltasella. Vähän jänskättää mennä salille, whuu. :) Mutta sain uudet salikengätkin, niin miksei!

Hitto, mulla oli tossa yöllä pää täynnä ajatuksia joita kirjoittaa, nyt ei yhtään. Enkä aio itseäni pakottaa.
Yö siis meni melko lailla valvoessa. Siipalla oli muutoinkin herätys kolmelta, mutta itsehän kävelin pari tuntia ympäri asuntoa vatsakivun kanssa. Se paikallistui tietenkin kivasti umpisuolen paikkeille, mutta ei tullut oksentelua eikä jäätävän kovaa kipua.
Tälläkään hetkellä ei aivan hirviäst satu, joten ehkä tää menee ohi. :)
(Mielessä ehkä jo kävi miljoonatuhatkertaa, että nyt siellä joku munasarja on tulehtunut ja sairastunut ja kipeytynyt ja perkele....)

Nokia Lumia 610.
Ai niin, olen vähän hemmotellut itseäni nyt loman aluksi! Kävin esimerkiksi kampaajalla, ah. <3 Ostin uuden puhelimen ja ihania ihonhoitotuotteita! Kuvia ei tietenkään ole, koska jostakin syystä läppäri ei suostu yhteistyöhön kamerani kanssa. Selvittelemme asiaa!
Puhelin on kyllä ihana! Edellisessä kuuluvuudet pätki ja vaikka ja mitä. Joten oli aikakin ostaa.
Nopian näppärästi tuota oppii käyttämään, oon aivan lovena. :D




Markslöjd, Riippuvalaisin Lucia

99,95 €

Sitten! Keittiön pöydän päälle ollaan etsitty lamppua. Tietynlaisen oon halunnut, mutta hintaa sillä on ollut melko roimasti.
Ihanasti valkoista taustaa vasten tuo kuva, mutta idea varmasti tulee esille.
No, kävimme sitten tuossa eilen Clasulla.
Lasken kyseisen kaupan melko samalle tasolle kuin esim. Tarjoustalo, en tiedä miksi. :D
Mielipiteeni on kuitenkin nyt hieman muuttunut positiivisempaan suuntaan, sillä meille löytyi täydellinen lamppu kyseisestä kauppamajasta. Ja vielä yli puolet halvempaan hintaan! Ja oikein laadukkaalta ja toimivalta tuo vaikuttaa. :) Ei mitään valituksen sanaa.





Tällaista on siis keittiössä juurikin nyt!Tuikut nyt hieman puuttuu tuosta kuvasta, mutta ei annetta pikkuisten yksityiskohtien häiritä!
Voi että odotan jo viileitä syysiltoja, kynttilöitä, kutomista sohvalla, aijai. <3







Että tällaista täällä, taas hieman pikapäivityksenä. Tiedän kuitenkin, että viikon aikana ehdin monta kertaa purkaa yksinäisyyttäni täällä. :D
Toivotaan myös, ettei tule tulivuorten purkauksia tai lentokenttälakkoja. Mies on lomalla seitsemän päivää ja ovulaatio alkais yhdeksän päivän kuluttua, kääk! :) Kaupassakin jo hypistelin eilen ovulaatiotestejä, mutta päätinpä silti jättää ne hyllyyn.

Rennosti vaan!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

#19.

Loma pikapäivityksen muodossa.

Nyt se sitten viimein alkoi. :) Huomenna voi tuntua hassulta, kun saa hengailla sängyssä niin kauan kuin mieli tekee.

On tuo mies ihana; itse bloggailen keittiön pöydän äärestä ja toinen tekee samalla aamiaista meille. <3 Toissapäivänä koin suuria rakkaudentunteita, kun oltiin juomassa kahvia ja miulle oli nostettu valmiiks sokerikulho pöydälle. :) (mies ei itse sokeria laita kahviinsa missään nimessä.)
Nää on ne pienet asiat, joista aina koitan itsellenikin muistutella. Niihin hetkiin kannattaa vähän pysähtyä. :)

Yllätin myös itseni täysin, sillä pakastin juuri mansi- ja mustikoita sekä kantarelleja. Olen aina luokitellut tuon kovin "aikuismaiseksi" tavaksi ja itseni tunnen usein vielä 16-vuotiaaksi. :D Mutta saapahan talvellakin sitten piirakkaa ja smoothieita ja kaikkea. :)

Vaan nyt voisi hieman syödä ja sitten hemmotella itseään suursiivouksella!


Ihan miltei tältä näyttää aamiaispöydässä! ...

torstai 2. elokuuta 2012

#18.

Hei uneni!

Tulin vain huutelemaan, että sun ois aika hyvä toteutua nyt tässä elokuun aikana! Lupaan olla liikaa keskittymättä asiaan, sillä koulukin taas jatkuu ja viimeisestä jaksosta ennen työharjoittelua ajattelin napata täydet numerot joka kurssista. La. vois silti olla mun mielestä se 12.5.2013 ihan hyvin! Ei haittaa.

En pahasti suutu, vaikka se ei nyt tärppäiskään. Vaan yllätyksenä se olis todella kiva, eikö? Mieti nyt, miten ihanaa ois kerrankin toteutua ja tuoda samalla onnellisuutta jonkun ihmisen elämään ihan roppakaupalla!

Jos tän toiveen toteutat, niin lupaan etten enää ikinä sano nähneeni painajaisunia. Tuon ilmaisun täytyy varmaan olla todella loukkaava, en oo ikinä edes tajunnut!
Let's make a deal?


Odottavin toivein,
Kp1.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

#17.

TJ3!

27 tuntia töitä vielä tällä viikolla ja sitten.. sitten se vapaus koittaa!

Tänään tuli töiden jälkeen vierailtua ystäväpariskunnan luona metron itäpäässä. Tyypit päätti pamauttaa ja mennä kihloihin. Aivan ihanaa! :)
Tarkoituksena oli kunnon pullantuoksuisen vieraan tavoin leipoa mustikkapiirakkaa, mutta enhän mä taas mitään muistanut. Korvasin unohduksen sitten mansikoilla ja miltei itseleivotulla pullalla!

                               






Sormuksetkin oli oikein kauniit. Toisen kaveripariskunnan saapuessa myös paikalle, iski ehkä pieni peeniskatteus, kun olin ainoa "kihlaton". Kunnes taas terve järki ilmeni jostain nurkan takaa ja tajusin, että mikä kiire mulla on. Tai siis meillä. ;D Häitä ei todellakaan olla vielä hetkeen kahteenkolmeen suunnittelemassa, joten miksi pitäisi rynnätä kihloihin. Varsinkin kun ollaan puhuttu asiasta. Mä tiedän, että pystyn luottamaan tuohon ihmiseen ilman sormuksiakin.

On ne söpöskät! :)

Avokki jaksoi ihanasti hakea miut töittensä jälkeen ja suunnattiin sitten vähän vahingossa ostamaan antennikaapelia. Ja nyt näkyy telkkarikanavat myös makuuhuoneessa!
Joskus tosiaan päätin (taas näitä mun päätöksiä...), ettei makuuhuoneeseen tule ikimaailmassa televisiota. Se on vain nukkumista varten. Vaan vooooi miten kiva oiskaan illalla vähän vilkuilla jotain sarjaa ennen nukahtamista. Tai aamulla loikoilla vielä hetki peiton alla katsoen vaikka ihan vaan Huomenta Suomea.
Joten siellä se töllötin nyt on. Kevyet 42 tuumaa. :D Ehkä siitä jotain näkee siihen muutaman metrin päähän sänkyyn.

Löydettiin myös vihdoin paikka tuolle taululle, joka bongattiin juhannusreissulla. Alkuperäinen sijoituskohde piti olla sohvan yläpuolella, mutta taulun näyttäessä kärpäsen kakkaselta joutui suunnitelma hylkäyksen kohteeksi.
Vaan nyt taulu sijaitsee parvekkeen oven ja keittiön ruokapöydän välissä! (jotenkin ontuva sijainti-info...)



Makuuhuoneessa huomattiin eilen illalla tapetin hieman repsottavan... Lopputuloksena on se, että ensi viikolla taidetaan suunnata ostamaan sinnekin sopivat maalit. :D Vielä kun kekattais se värimaailma!
Alunperin pohdittiin vaaleahkoa ruskiaa, mutta se saattaa kuitenkin olla liian huonetta pienentävä. Kalusteet huoneessa on vaaleita, puun sävyisiä. Verhot valkoiset ja vihreät, joita en halua missään nimessä vaihtaa.
Olen aivan tumpelo sisustamisen kanssa, joten väri-ideoita makuuhuoneeseen otetaan vastaan! Maalaamista ei joka vuosi olisi suunnitelmissa, joten värin/värien pitäisi miellyttää silmää melkosen pitkään. Tapetointiakaan ei oikein jaksaisi...
Dear Eki, kuinka laiska ihminen saa helposti kauniin kodin?

Nyt suuntana on kuitenkin sohva ja parisuhteen laatuaika. Ollaan aivan liian vähän nähty tällä viikolla (nythän on jo hurjasti keskiviikko!) ja tänään itkin jo ikävääkin. Vaikka toinen istui ihan vieressä. :) Pamahdin myös itkuun kyläreissulla, kun puhuttiin Alfred J. Kwak-piirretystä ja kohtauksesta, jossa pikku-ankkasen koko muu perhe jää auton alle. :( Ei kerrota kellekään, mutta saatoin alkaa itkemään myös nyt ihan vaan pelkän ajatuksen vuoksi.





Jos se kuvaaminen ei nyt lopu,
niin.... se saa luvan jatkua!