#146. Ensimmäinen viikko.

Ehkä turha odottaa mitään järkevää postausta. Mulla on pää niin täynnä vauvaa, ettei sinne muuta mahdukaan. Vähän väkisin nytkin tätä kirjoittelen, mutta toisaalta haluaisin jatkaa blogin kirjoittelua.. Jotenkin ei tunnu vain olevan aikaa siihen. Vaikka nytkin Irmeli tuolla vetää sikeitä. Ähinän perusteella tosin kohta taas syödään! :)

Eilen tuli Irpalle viikko täyteen mahan ulkopuolella. Tiistaista lähtien ollaan oltu kotona ja nuuskuttelen vain tuota rakasta kaikki päivät.
Öisin nukutaan sellaisia 3-4 tunnin unipätkiä, välillä vähän lyhempiäkin. Ja joka yö on nyt menty pääosin rintamaidolla! :) Päivisin sitten menee korvikettakin, tytsyn ruokahalu on välillä valtava. Sairaalassakin ensimmäisenä yönä hoitajien piti antaa aina vaan lisää maitoa, jotta beibi rauhottuisi. Menihän sitä lopulta 65 milliä. :D Pulautteluihin ei vielä olla päästy onneksi tutustumaan, mutta mahaa vääntelee aika usein. Raivareita ei tästäkään olla saatu vielä aikaan, typy rauhoittuu vähän vauhdikkaampaan heijaamiseen lopulta. :)

Huomenna olisi tiedossa labrakäynti, Irmelin oma. Katsotaan onko trombosyytit (?) normaalilla tasolla, osastolla ollessa ne hieman laskivat. Johtuu kuulemma varmaankin päässä olevasta pahkasta.
Äitiä jännittää kovin, että miten huominen reissu menee.

Pohdin vielä, kirjoittelenko synnytyskertomusta. Haluaisin tehdä sen kunnolla, joka taas vaatisi keskittymistä; tuntuu ettei multa sitä paljoa löydy nykypäivinä. :D

#145. irmeli saapui.

Lauantaiaamuna klo 3.33 tupsahti meitin elämään tyttö mitoilla 53 cm ja 4270g. Irmeli voi mainiosti, äiti kärsi hieman taisteluvaurioita ja oli vielä eilen leikkauksessa.
Paljon tarvii neiti maitoa, hoitajat ihan ihmeissään. :)

#144. AI TAATANA.

Väliaikatietoja;
Yön supistellut, alkanut kipeytyä aamukasista lähtien. Melko heti tullut säännöllisesti viiden minuutin välein supparit.
Kaulaa ois sentti ja kuulemma väljästi sormelle auki, mutta olikin aika isokätinen lääkärimies asialla. Jumankauta että tutkimus sattu. :D

Eli äippäpolin kontrollikäyriltä suunnattiin synnärille, jossa sain sitten kipulääkecocktailin ja käskyn lähteä kävelemään muutamaksi tunniksi. ( = kotiin syömään)
Kohta pitääkin suunnata takas. Lääkkeet vie nyt terävimmän kärjen suppareilta, mutta ei tää ole fiksun ihmisen hommaa, perskutarallaa. :D Toivotaan, että edistyy kuitenkin alakerran tilanne!
Kohtahan se selviää.

Muutoin varmaan saan käskyn suunnata iltapäivästä kotiin oottelemaan tositilannetta.
Kieltämättä vähän jänspättää! :)

#143. 40+0.

Eräpäivä rakkaani, eräpäivä!

Ei mitään fiiliksiä mistään lähestyvästä synnytyksestä.
Käytiin ystävien kanssa pyörimässä pitkin Helsinkiä, etsimässä hääpukua. Ja löydettiinkin sopiva ihanuus! Ei toki itselleni, vaan ystävälleni. :) Kävely sekä kuuma ja hiostava ilma saivat aikaan mahtavat neljä supparia, pööh. :D

Alkuviikosta ollaan katsottu kotona elokuvia, käyty syömässä, käyty kyläilemässä ja oltu ihan aikuistenoikeesti leffassakin (ah, ihana ilmastoitu sali). Vähän on helpottanut, ei ihan koko ajan koita kyttäillä kehostaan jotain Irmelin saapumiseen liittyvää oiretta. :)
Mutta jotenkin tänään on päässä pyörinyt vaan ajatus, että kyllä se sieltä sitten tulee. Hetkenä minä hyvänsä.

Kuviakin mulla olisi, mutta äh kun en jaksa niihin nyt perehtyä.
Menen ennemmin jääkylmään suihkuun helpottamaan jalkojen pakotusta!
Voi miten norsulta näytänkään! :D

#142. Odottavan aika.

Tänään alkoi sitten viimenen raskausviikko ennen laskettua. :)
Tällä viikolla onkin keretty käydä jo kahdesti Jorvissa, huomenna olis tosiaan kolmas visiitti. Kerran on myös neuvolassa vierailtu.
Neuvolassakaan ei sen kummosempia, purin oloani, kuunneltiin sydänääniä, vauva on kuulemma aivan lähtökuopissa ja sf-mitta oli kasvanut kokoon 38. Mitta se vaan kasvaa vaikka vauva valuu alemmas... :D

Nyt oon pystynyt muutaman illan ottamaan oikeasti rentoutumisen kannalta. Ollaan miekkosen kanssa katsottu leffa iltaisin ja mäkin oon yhden yön jo pystyny nukkumaan! Tosin saatoin heräillä supistuksiin yön aikana, johonkin kipuun ainakin. Ja tänään on menkkakipuja ollut ihan siedettävästi, ei oo särkylääkkeet auttanu pahemmin. Jotenkin en silti jaksa uskoa, että Irmeli tuolta itse punkis ulos. Mukavuudenhalunen, äitiinsä tullut. ;)

Entistä selvemmin alkaa näkyä taisteluarvet vatsanahassa. Tiedän, ei ole mitenkään pahimmasta päästä, mutta toivon niiden kuitenkin ajan myötä haalenevan. :)

Oon myös ehtinyt jo niin haaveilla uusien treenivaatteiden ostosta. Ja treenikenkien, sillä mun jalka ei nykyään mahdu enää edes popoihin kokoa 41. Ennen raskautta jalan koko kun oli siro 39. :D Oon varautunut siihen, ettei se ihan alkuperäisiin mittoihin palaudu, sekään...
Voi sitä fiilistä, kun aamulla pistää nenän ulos partsille ja voi haistaa syksyn kirpeyden! Saa pukeutua lämpimästi, mukavasti, maha ei paina ja eikun kävelylle. :)
Sitä ennen pitäiskin sit kärsiä ainakin yhdet tulevan vknlopun helteet, jösses! Liimaudun kiinni meidän ilmastointilaitteeseen enkä irti päästä. :D


Nyt kuitenkin taidan liimautua tyynyyni. Ja haaveilla siitä, kuinka koulujen alkaessa voitaisiin Irmelin kanssa seurailla taipaleensa aloittavia kahdestaan, ei enää yhdestään. :)