#148. Long time no see.

Elossa ollaan!
Hiljaisuutta vietelty, ei ole energiat oikein riittäneet kuin arjen pyörittämiseen. Välillä väsymyksissään tuntuu ettei riitä siihenkään. Mutta parempaa kohti koko ajan. :) Tytön iltaitkut- ja raivokohtaukset ovat EHKÄ helpottamaan päin ja jopa arkipäiviin saattaa olla löytymässä jo rytmiä!
Voisin kirjoitella enemmän, kun päästään maalta takaisin kotiin ja tyttö antaa äidin keskittyä bloggaamiseen päikkäreiden ajan. Toivotaan, että tällainen hetki tulee. :D

19.10. meillä tosiaan oli ristiäiset, pienellä lähiporukalla. :) Meni ihanasti ja kakku oli sikahyvää!
Ja toki neitomme sai nimen, Mea Olivia. :)

Nyt ollaan jo tosiaan 2,5 kuukautta vanhoja! Hirveetä vauhtia tää aika menee. :)
Nyrkit on löydetty ja niitä syödään vähän väliä.
Marraskuun alussa on neuvola, jonka jälkeen voisin vähän mittoja kertoilla. 2-kuukautisneuvolassa painoa oli reippaasti yli 6 kiloa ja pituuttakin miltei 62cm! Käytössä on jo tosiaan 68-koon vaatetus, ihan tällaseen kasvuvauhtiin en ollut varautunut. :D
Hymyjä jaellaan minkä keritään! Juttua riittää päivisin paljon! Ja kohta olis tarkoitus siirtää tyttö nukkumaan äippälaatikosta pinnikseen, toki unet jatkuvat edelleen äispän ja ispän makkarissa. Jotenkin tuntuu olevan mulle suuri stressinaihe tämä siirto, en tajua miksi! Henkinen napanuora on kovin vahva, nukkuisihan Mea jo sitten hieman kauempana musta.

Itkuhälytin pitää ääntä, joten taidanpa vaihtaa taas maisemaa. Lupaan ja vannon, että alan piristyä tämän bloginkin suhteen, enkä käy vain lukemassa muiden päivittelyjä! :)

#147. Mitä meille kuuluu?

Monta kertaa on tullut alotettua kirjoittamaan.. Jostain pienestä syystä se on jäänyt aina kesken. ;)

Tytsy kasvaa ja voi mainiosti!
3 viikkoisena painoa oli 5020 grammaa ja pituutta 57 senttiä. Ehdittiin tosiaan käyttää koon 56-vaatteita VIIKON ajan. :D Nyt bodyt ja housut on auttamattomasti kokoa 62. Kauhia kasvuhirmu, eihän mulla kohta enää ole pientä vauvaani! :(

2-viikkoisena mummilassa!

Yöt mennään 2-3 tunnin unipätkillä, joiden välissä käydään vähän rinnalla ja takaisin peiton alle tutimaan. Aamuisin nukuskellaan usein 10 asti, ennen kuin tytsy on niin pirteä, että noustaan ylös päivätoimiin.
Joinain päivinä nukutaan monen tunnin päikkäreitä, joinain päivinä (kuten eilen) ei nukuta kuin 10 minuuttia kerrallaan ja sitten itkeskellään kun niin väsyttää. Tyttö kyllä selkeästi taistelee unta vastaan joskus, miksiköhän. :D Äidin mielestä se on/olisi kuitenkin maailman parasta touhua.
Vaunuihin tyttö usein onneksi nukahtaa päiväsellä, tosin herääminen saattaa sitten tapahtua sillä sekunnilla kun vankkurit pysähtyvät!

Ristiäisetkin ollaan nyt saatu lyötyä lukkoon ja kutsut pitäisi laitella tänään postiin! Mua ahdisti aivan hirveästi alkaa suunnitella kastetilaisuutta, miettiä vieraita, miettiä tarjottavia, ottaa yhteyttä pappiin, PLÄÄH. Mutta onneksi homma on nyt jo toiminta-vaiheessa! :) Ja olihan se ihana askarrella noita kutsuja ja tietää järjestävänsä oman murun ekoja juhlia.
Nimeä paljastelen sitten lokakuun puolessa välissä, kun ristiäiset on ohi.. ;)

Ah, paint-söheröt.

Me vanhemmatkin ollaan päästy jo "nauttimaan" omasta ajasta, kun menneenä viikonloppuna oltiin juhlistamassa miehen veljen häitä! En meinannut päästä ovesta ulos, kun piti tyttö pusutella päästä varpaisiin ja sanoa heippoja. :D Jossain vaiheessa iltaa sitä onneksi rentoutui ja pystyi nauttimaan juhlahumustakin. Sitä paitsi ei mulla ollut mitään epäilyksiä, etteivätkö mummi ja mappa olisi pärjännyt tytsyn kanssa iltaa ja yötä. :)

Ensi viikolla alkaakin sitten oikea arki, kun mies palaa töihin ja ollaan päivät tytön kanssa kaksin. Toisaalta odotan sitä innolla!
Mutta nyt kuuluu parvekkeelta sen verran käskevä äänensävy, että mentävä on taas! :)

#146. Ensimmäinen viikko.

Ehkä turha odottaa mitään järkevää postausta. Mulla on pää niin täynnä vauvaa, ettei sinne muuta mahdukaan. Vähän väkisin nytkin tätä kirjoittelen, mutta toisaalta haluaisin jatkaa blogin kirjoittelua.. Jotenkin ei tunnu vain olevan aikaa siihen. Vaikka nytkin Irmeli tuolla vetää sikeitä. Ähinän perusteella tosin kohta taas syödään! :)

Eilen tuli Irpalle viikko täyteen mahan ulkopuolella. Tiistaista lähtien ollaan oltu kotona ja nuuskuttelen vain tuota rakasta kaikki päivät.
Öisin nukutaan sellaisia 3-4 tunnin unipätkiä, välillä vähän lyhempiäkin. Ja joka yö on nyt menty pääosin rintamaidolla! :) Päivisin sitten menee korvikettakin, tytsyn ruokahalu on välillä valtava. Sairaalassakin ensimmäisenä yönä hoitajien piti antaa aina vaan lisää maitoa, jotta beibi rauhottuisi. Menihän sitä lopulta 65 milliä. :D Pulautteluihin ei vielä olla päästy onneksi tutustumaan, mutta mahaa vääntelee aika usein. Raivareita ei tästäkään olla saatu vielä aikaan, typy rauhoittuu vähän vauhdikkaampaan heijaamiseen lopulta. :)

Huomenna olisi tiedossa labrakäynti, Irmelin oma. Katsotaan onko trombosyytit (?) normaalilla tasolla, osastolla ollessa ne hieman laskivat. Johtuu kuulemma varmaankin päässä olevasta pahkasta.
Äitiä jännittää kovin, että miten huominen reissu menee.

Pohdin vielä, kirjoittelenko synnytyskertomusta. Haluaisin tehdä sen kunnolla, joka taas vaatisi keskittymistä; tuntuu ettei multa sitä paljoa löydy nykypäivinä. :D

#145. irmeli saapui.

Lauantaiaamuna klo 3.33 tupsahti meitin elämään tyttö mitoilla 53 cm ja 4270g. Irmeli voi mainiosti, äiti kärsi hieman taisteluvaurioita ja oli vielä eilen leikkauksessa.
Paljon tarvii neiti maitoa, hoitajat ihan ihmeissään. :)

#144. AI TAATANA.

Väliaikatietoja;
Yön supistellut, alkanut kipeytyä aamukasista lähtien. Melko heti tullut säännöllisesti viiden minuutin välein supparit.
Kaulaa ois sentti ja kuulemma väljästi sormelle auki, mutta olikin aika isokätinen lääkärimies asialla. Jumankauta että tutkimus sattu. :D

Eli äippäpolin kontrollikäyriltä suunnattiin synnärille, jossa sain sitten kipulääkecocktailin ja käskyn lähteä kävelemään muutamaksi tunniksi. ( = kotiin syömään)
Kohta pitääkin suunnata takas. Lääkkeet vie nyt terävimmän kärjen suppareilta, mutta ei tää ole fiksun ihmisen hommaa, perskutarallaa. :D Toivotaan, että edistyy kuitenkin alakerran tilanne!
Kohtahan se selviää.

Muutoin varmaan saan käskyn suunnata iltapäivästä kotiin oottelemaan tositilannetta.
Kieltämättä vähän jänspättää! :)

#143. 40+0.

Eräpäivä rakkaani, eräpäivä!

Ei mitään fiiliksiä mistään lähestyvästä synnytyksestä.
Käytiin ystävien kanssa pyörimässä pitkin Helsinkiä, etsimässä hääpukua. Ja löydettiinkin sopiva ihanuus! Ei toki itselleni, vaan ystävälleni. :) Kävely sekä kuuma ja hiostava ilma saivat aikaan mahtavat neljä supparia, pööh. :D

Alkuviikosta ollaan katsottu kotona elokuvia, käyty syömässä, käyty kyläilemässä ja oltu ihan aikuistenoikeesti leffassakin (ah, ihana ilmastoitu sali). Vähän on helpottanut, ei ihan koko ajan koita kyttäillä kehostaan jotain Irmelin saapumiseen liittyvää oiretta. :)
Mutta jotenkin tänään on päässä pyörinyt vaan ajatus, että kyllä se sieltä sitten tulee. Hetkenä minä hyvänsä.

Kuviakin mulla olisi, mutta äh kun en jaksa niihin nyt perehtyä.
Menen ennemmin jääkylmään suihkuun helpottamaan jalkojen pakotusta!
Voi miten norsulta näytänkään! :D

#142. Odottavan aika.

Tänään alkoi sitten viimenen raskausviikko ennen laskettua. :)
Tällä viikolla onkin keretty käydä jo kahdesti Jorvissa, huomenna olis tosiaan kolmas visiitti. Kerran on myös neuvolassa vierailtu.
Neuvolassakaan ei sen kummosempia, purin oloani, kuunneltiin sydänääniä, vauva on kuulemma aivan lähtökuopissa ja sf-mitta oli kasvanut kokoon 38. Mitta se vaan kasvaa vaikka vauva valuu alemmas... :D

Nyt oon pystynyt muutaman illan ottamaan oikeasti rentoutumisen kannalta. Ollaan miekkosen kanssa katsottu leffa iltaisin ja mäkin oon yhden yön jo pystyny nukkumaan! Tosin saatoin heräillä supistuksiin yön aikana, johonkin kipuun ainakin. Ja tänään on menkkakipuja ollut ihan siedettävästi, ei oo särkylääkkeet auttanu pahemmin. Jotenkin en silti jaksa uskoa, että Irmeli tuolta itse punkis ulos. Mukavuudenhalunen, äitiinsä tullut. ;)

Entistä selvemmin alkaa näkyä taisteluarvet vatsanahassa. Tiedän, ei ole mitenkään pahimmasta päästä, mutta toivon niiden kuitenkin ajan myötä haalenevan. :)

Oon myös ehtinyt jo niin haaveilla uusien treenivaatteiden ostosta. Ja treenikenkien, sillä mun jalka ei nykyään mahdu enää edes popoihin kokoa 41. Ennen raskautta jalan koko kun oli siro 39. :D Oon varautunut siihen, ettei se ihan alkuperäisiin mittoihin palaudu, sekään...
Voi sitä fiilistä, kun aamulla pistää nenän ulos partsille ja voi haistaa syksyn kirpeyden! Saa pukeutua lämpimästi, mukavasti, maha ei paina ja eikun kävelylle. :)
Sitä ennen pitäiskin sit kärsiä ainakin yhdet tulevan vknlopun helteet, jösses! Liimaudun kiinni meidän ilmastointilaitteeseen enkä irti päästä. :D


Nyt kuitenkin taidan liimautua tyynyyni. Ja haaveilla siitä, kuinka koulujen alkaessa voitaisiin Irmelin kanssa seurailla taipaleensa aloittavia kahdestaan, ei enää yhdestään. :)

#141. Isi-ärsytys, minä-ärsytys, kaikki-ärsytys.

Mua niin ärsyttää kaikki, että ihan ärsyttää tää oma ärsyyntyneisyys.
Hiki valuu, mikään ilmastointi ei auta, vaatteita en halua pitää päällä, housut pitäs kuitenkin olla kun jotain tihkuttelee vähän väliä (ei, en innostu, se on varmasti vain normaalia, lisääntynyttä valkovuotoa tai sitten vain hikoilen).
Eilen illalla oli kaks supistusta, wuppiduu. Miksei mun keho kuuntele mun mieltä? Miksei se hormoonitoiminta nyt jotenkin herää ja käynnistä synnytystä?

Miehellä alkoi perjantaina loma. En jaksais yhtään kattoa sitäkään tossa sohvalla makaamassa. Menis vaikka kavereittensa kanssa uimaan tai syömään tai jotain.
Eilen se tosin jäi dokaamaan kavereittensa kanssa ja sekin ärsytti. AAAAAAAAAAAAA.
Äsken meinasin räjähtää, kun se leikkasi kynsiään. Jumalauta se naksutus oli pahin ääni maailmassa mitä siihen hetkeen tiesin.
Mikä mua vaivaa? Voisko joku iskeä mut johonkin koomaan siihen asti, että synnytys alkaa?
Haluan myös vaihtaa olohuoneessa järjestystä, mutta on ooteltava, että tuo lähtis jonnekin ulos. Haluan tehdä sen yksin.

Vau-kirjasessa luki jotain tyyliin, että on hyvä kun tuleva isä on nyt viime viikkoina harjoitellut kodin ylläpitoa helpottaakseen äidin hommia sitten beibin synnyttyä. Ai on vai? Mua ahdistaa jo nyt se miltä tää asunto tulee näyttämään parin ekan viikon jälkeen, kun ollaan oltu vauvan kanssa kotona. Jotenkin tuntuu, että ainoa siivoaminen mitä miehen mielestä kotona tarvii tehdä, on imurointi. Imurointikin suoritetaan silloin, kun mattoa ei enää erota kissankarvojen alta. Vaatteet peseytyy itsekseen, keittiö puhdistuu itsekseen, kengät ja vaatteet menee itsekseen paikoilleen...

Ja mä niin tiedän nytkin vinkuvani aivan turhasta. Mutta mun on nyt pakko purkaa nää pienimmätkin vituttavat asiat johonkin! Tiedän myös, että tunnin päästä mun olo voi olla aivan eri, kuten eilen kävi; Aamupäivän nyhjötin sohvalla, päätin etten lähde mihinkään kotoa. Muutama hetki meni, niin meikkailin innoissani ja laittelin hiuksiani ja valitsin kivat vaatteet, lähdettiin käymään miehen ystävän luona.

Ja joka kerta, kun joku asia alkaa mua nyppimään, niin omatunto alkaa samalla soimata ja syyllistää. Eihän mulle ole oikeasti mitään syytä olla tyytymätön, kärsimätön ja vihainen.

T: Kiukku-Kaika 3vee.


(Ps. Tiedän, että mieheni omaa ehkä maailman pisimmät hermot ja kärsivällisyyden.
Tiedän myös, että voi olla vaikeeta tehdä mitään, kun pelkää tekevänsä väärin = ärsyynnyn lisää.
Tiedän, että nää olotilat tulee menemään ohi.)

Pps. Haaveilen kovasti jo syksystä. Lämpimistä neuleista, putoilevista lehdistä, syksyn tuoksusta, kävelyistä pitkin Helsinkiä... Tule jo! :)

#140. 38+0!

Jeij, kaksi viikkoa laskettuun aikaan! :)

Kokoarvioultrassa ei tänään katsottu edes vauvan kokoa. :D Ultrattiin kyllä ja olin sydänkäyrillä, kaikki näytti mainiolta. :)
Irmelillä on myös kiitotie valmiina (kuulemma uudellensynnyttäjien tapaan jo tässä vaiheessa), joten enää tarvittaisiin ne supistukset! Lääkäri teki tarkoituksella kovakouraisen rassaamisen, rapsutteli Irmelin päätäkin. Jos tyyppi päättäisi lähteä pikkuhiljaa tutustumaan ulkomaailmaan. :)
Viime yönä koin kyllä yhden ulvomista aiheuttavan supistuksen, olin varma, että synnytän siihen pöntölle wc:ssä käydessäni. Vaan siihenpä ne sitten jäivät, pöh!
Muutamana yönä on kyllä napakkaa kipua ollut, mutta ei ihan sellaista jolla kuvittelisin synnyttäväni.

Ahdistukseen ja pelkoihin liittyen lääkäri kirjasi papereihin, että saan ottaa todella helposti yhteyttä päivystykseen. Ja kun otan yhteyttä, niin mut laitetaan helposti sydänkäyrille ja tarkistetaan vauvan vointi. Samoin myös synnytyksen aikana, mua ei välttämättä kehoteta pysymään kotona niin kauan kuin kivut sallii, vaan saan herkästi lähteä synnärille.
Saattaa vaikuttaa tuntemattomille lukijoille, että ylireagoin turhan herkästi ja ramppaan sairaalassa vähän väliä ilman "oikeaa" syytä. Valitettavasti en osaa enkä halua kirjoittaa tänne näkyville kaikkea. :)

Töks. Ajatus katkes ihan täysin.
Jostain mun piti vielä höpötellä, mutta taidan jättää sen sitten ensi kertaan, jos muistan silloinkaan... :D

Eihän tällaisen dementian pitäisi iskeä vasta kuin vauvan synnyttyä...? :)

#139. Babyshowereita ja vauvajuhlia!

Tuliskohan tästä kirjoittamisesta nyt mitään. Jaksankohan keskittyä, että saisin kiinnostavan postauksen aikaan kuvineen. Koetetaan ainakin. :)

Viime keskiviikkona oli sovittuna, että menen illalla hoitamaan miehen veljenpoikaa muutamaksi tunniksi heille. Jännitti aivan hirviäst! Mieskin kyseli ennen töihin lähtöään, että odotanko innolla muksun hoitoa, totesin notta osaankohan edes vaippaa vaihtaa. :D Hassua, että epävarmuutta on enemmän kun on kyse muiden lapsista. Ei mua jostain syystä yhtään huoleta osaanko ja pystynkö hoitamaan omaa käärylettäni. :)

Reippaasti sitten lenkkeilin tuon muutaman kilometrin matkan ja saavuin määränpäähän hehkeän hikisenä! (pienten supistelujen kera :))

Soitin ovikelloa ja kyllä loksahti leuka kuistille, kun oven takaa paljastui liuta miehen serkkuja ja ystäviä, joista on mullekin tullut läheisiä tässä yhdessäolon aikana. Olivat sitten järjestäneet mulle babyshowerit, aivan yllätyksenä! :) Aluks oli kyllä jotenkin epäuskonen olo, koska harvoin mua on yllätetty juhlilla. :)

Miehenketalekin oli tiennyt juhlista, en tajua miten en huomannut mitään vaikka hän aamulla kyseli fiiliksiä. :D

Kuvia mulla ei valitettavasti ole kuin lahjoista, vaikka tarjoilutkin olivat ihanat, nam.

Ohjelmassa illan aikana oli Irmelin syntymäajan ja tulevan nimen arvailua, arvaukset oon huolellisesti säilyttänyt vauvakirjan väliin. :) Ajattelin, että lähimmäksi ajankohdan oikein arvannut saa jonkinlaisen pienen palkinnon. Se kannattaisi varmaan hankkia etukäteen, sillä voin vain kuvitella miten kaikki hetket pyörivät vastasyntyneen ympärillä muutaman viikon päästä. :)

Sokkona maistelin myös soseita ja ruokia, miltei sain arvattua kaikki ainesosat oikein! :D

Sain tosiaan ihanan vaippakakun, oi että! :) Irmeli sai lelukirjan, muutaman bodyn, aivan ihanan solmupipon, pesuaineita, tuttinauhan ja helistimen sekä tietenkin tuon ammeen! Se meiltä puuttuikin täysin.

Myös tuleva mama sai hemmottelua; ihania erilaisia kasvonaamioita, jalkakylpysuolaa sekä jalkarasvaa. Niitä ehdinkin jo viikonloppuna äidin luona testata saunoessa, teki kyllä hyvää!

Perjantaina menikin sitten aamu- ja iltapäivä siellä Jorvissa, josta jo aiemmin kertoilin. Tällä hetkellä sappiarvot ovat lähteneet laskuun, eli lääkitys toimii! Myöskään insuliinia ei tarvinnut aloittaa, sain torstaihin asti lisäaikaa seurailla sokereitani. Korkeat arvot on voineet johtua liian pitkästä paastosta yöllä, joka voi kyllä hyvinkin pitää paikkansa. Söin nimittäin eilen iltapalan myöhemmin kuin normaalisti ja tän aamun arvot olivat aivan normaalit, huh. :)

Lauantaina, vanhempien luona, mut herätettiin yhdeksältä aamulla. Sisko pirteään tapaansa julisti, että aamupalalle olis tultava nyt. Aivan unessa laahustelin keittiöön, en edes yhtään ihmetellyt miksi mut niin aikasin herätettiin. :D Nukun kuitenkin maalla ollessa aina parhaat yöunet.

Onneksi herättivät, mua odotti nimittäin tällainen näky aamiaisella;

Oon aika onnekas tyttö, että mulla on niin ihana perhe. Sain toisetkin vauvajuhlat, vaippakakkuineen kaikkineen. Nääkin oli saatu suunniteltua mun tietämättäni, vaikka oon aina yleensä uteliaana tiedustelemassa kaikkea. :D

Irmeli sai muutaman ihanan paidan, toki vaippoja ;D, hoitotarvikkeita ja Barbababa-helistimen (jonka tuleva äiti taitaa omia). Itse sain äitiyttä julistavan t-paidan, rintapumpun ja koruja! :)

Aamiainen oli ihana ja niin kyllä koko päivä. Hyvää ruokaa ja ihan vaan oleskelua. :)

Aivan ihanat vaunut ja namnam-hedelmäsalaattia!

Nyt on ainakin vauvan tuloa juhlistettu! :) Oon kyllä aivan otettu molemmista juhlista.

Ja vaippoja Irmelillä tulee ainakin olemaan, niitä ei tarvii hetkeen olla kaupasta hakemassa. :) Vielä kun saataisiin tuo vauvanhuone viimeisteltyä (hyllyt päättivät tipahtaa alas seiniltä...), niin saisin tavarat ojennukseen.

Hassua ajatella, ettei tätä mahaa kohta ole enää. Toisaalta oon kyllä niin odottanutkin, että sisältö siirtyisi tähän ulkopuolelle ihasteltavaksi, että kärsimättömyys alkaa vaivata. :D

Kylläpä on suippona!

Täytyy vielä napsia masukuvia, kun niitä saa otettua muistoksi. Vaikkakin mahan etuosaan on nyt alkanut repeytyä, niin pitkään selvisin ilman arpia muualla kuin kyljissä! :D

Nyt on kuitenkin syötävä ja nukuttava hetki, tiedossa olisi vielä imurointia ainakin loppupäivälle. :)

#138. Voihan sappiarvot sentään.

Jo on ollut tapahtumarikkaat pari päivää.
Niihin on sisältynyt niin onnellisia kuin lisästressiäkin aiheuttavia asioita, joita avaan perusteellisemmin kun on energiaa. Kohta suuntaan nukkumaan ja taltuttamaan migreenikohtausta.

Tänään tuli siis aamuisen rutiinilabrakäynnin jälkeen lähtö Jorviin taas. Sappiarvot olivat koholla ja vauvan liikkeet vähentyneet.
Sydänkäyrien ja ultran jälkeen todettiin, että kaikki näyttää olevan kunnossa.
Irmeli suoritti reippaasti hengitysharjoituksia, napanuoran virtaukset olivat normaalit ja tyyppi oli kasvanut tasaisesti omalla käyrällään.

Sain diagnoosin raskaushepatoosiin ja heti aloitettiin lääkitys. Maanantaina sitten kontrollilabra sekä käynti äippäpolilla diabetes-hoitajan juttusilla. Verensokereissa on nyt muutamat arvot heitelleet. Lääkäri en ole, mutta tuntuisi hölmöltä aloittaa insuliinit kahden poikkeavan arvon perusteella muutaman viikon ajaksi... Mutta tietenkin mennään sen mukaan mikä on beibille parasta. :)
Tapasin kyllä sydämellisimmän lääkärin ikinä tän päiväisellä reissulla. Joku kerrankin kysyi mitä mulle kuuluu ja ihan oikeasti vielä kuuntelikin vastaukseni. Sekä jaksoi selittää "itsestäänselviä asioita" ja rauhoitteli mun mieltä.

Aiemmin keskiviikkona mulle oli aivan yllärinä järjestetty babyshowerit, olin aivan ällistynyt. :) Ja kotiin päästyäni joutui kyllä muutaman onnenkyyneleen tirauttamaan.
Postailen niistä sitten myöhemmin, kun saan kuvatkin omalta koneelta.

Nyt vietän viikonlopun maalla, toivottavasti rentoutuen! Olisihan nämä loput viikot nyt voineet mennä ilman lisähuolta, mutta...


PS. Kohdunkaulan pituus lyhentynyt viidestä sentistä kahteen sekä paikat jo muutaman sentin auki, oujee. :)

#137. Kotiintulovaatetus ja sairaalakassi.

Laskettu aika se vaan lähestyy. En tosiaan usko, että Irmeli omatoimisesti tulisi ulos ennen la:ta, mutta onhan se hyvä olla valmiina. :)
Joten sain vihdoin pakattua sairaalakassia itselleni, pääosin hygieniatarvikkeet. Jossain olisi myös shampoo ja hoitoaine, mutta enpä tietenkään just nyt löydä niitä kun kuvailin! Toivottavasti kuitenki ennen lähtöä bongaan ne, ostettu kuitenkin just tätä tarkoitusta varten. ;D
Erikseen mulla tulee olemaan mukana sitten käsilaukku, johon heitän tutun lompakko-avaimet-puhelin-neuvolakortti -yhdistelmän. On tässä kuitenkin sen verran vielä neuvola- ja sairaalakäyntejä, notta muuten on lippuset ja lappuset hukassa jos ne jo pakkaan ja siirtelen koko ajan. :D

Mutta kuvia!

- Vartalosuihke
- Ripsiväri
- BB-voide
- BB-silmänympärysvoide (varmaan tosi tarpeellinen :D)
- Kasvorasva
- Kulmakarvageeli
- Hiusharja ja ponnareita
- Ripsentaivutin
- Deodorantti
+ pesuaineet uupuvat.
Sairaalakassiin tuun vielä pakkaamaan puhelimen ja tabletin laturit, sekä itse tabletin. Nekin vaan ovat vielä kotosalla käytössä, joten pitää laitella muistilapulle uupuvat tavarat! En epäile hetkeäkään, etteikö sairaalassa olisi muutakin tekemistä kuin roikkua facebookissa, mutta jos nyt sattuu joku tylsä, uneton hetki iskemään..! :)

Beibille kotiutumisasu kokoa 50.

Kotiutumisasu kokoa 56.

Pipo nyt on ehkä pienintä kokoa mitä löysin ja menee molemmissa asukokonaisuuksissa, ei oo ainakaan varoteltu, että täältä suuripäistä olisi tulossa. :D Ylemmässä kuvassa on myös pienet sukat rullalla, otan niitä muutamatkin mukaan. Toiset jalkoihin ja toiset tarvittaessa pikkukätösiin!

Muutama harso, ne sukat ja varalta tutit.

Ja näin on kaikki pakattuna isille valmiiksi turvakaukaloon! Voi sitten napata mukaansa, kun lähtee hakemaan meitä kotiin. :) Eikä mun tarvitse koittaa puhelimessa neuvoa. Säästää hermoja itse kultakin, eritoten minulta!

Oon viime yönä saanut nukuttua 13 tuntia! Hertsileeri! Yöhön tosin sisältyi melko voimakas migreenikohtaus, mutta panadolien ja unen avulla se onneksi oli kadonnut ennen aamua.

Verenpaineet ja verensokerit sen sijaan ovat tänään herättäneet kummastusta.

Paastosokeri oli aamulla ihan normaali 4.6 (arvo pitää olla alle 5.5) Nautiskelin sitten aamiaiseksi kupin kahvia ja täysjyväleipää levitteen kera. Mittasin hieman yli tunnin päästä sitten verensokerin taas, niin masiina näytti arvoksi 7.7!! (tunnin jälkeisen arvon tulee olla alle 7.8)

Eli viitearvoissa kyllä oltiin, mutta ei mulla koskaan ole noussut tunnin jälkeinen arvo noin korkeaksi! Varsinkaan, kun katsoo ettei toi aamiainen ollut kovin suuri.

Seuraavaksi katselin sitten paineet. Sieltäkin pamahti mainiot lukemat 127/85, eli alapaine alkanut nousemaan. Näitä mittasin muutamankin kerran ja suunnilleen samat lukemat tuli joka kerta.

Päätin soitella neuvolaan, sieltä kun aina sanotaan että ennemmin soittaa kuin miettii ja murehtii itsekseen. Kuulemma ei syytä huoleen, neuvolatäti onkin odottanut koska mun sokerit pompsahtaa. :D Vauva on kuitenkin isokokoinen, niin on normaalia tuo arvojen nousu (?) Sain käskyn kuitenkin seurata vähän tarkemmin kuin normaalisti.

Verenpaineesta samanlaiset ohjeet. Kunhan ei päänsärkyä tai näköhäiriöitä ilmene, sitten soitto äippäpolille suoraan.

Aamusekoilujen jälkeen päästin lopulta kaupoille! :) Miehellä oli tänään vapaapäivä, niin käytiin viimein hankkimassa meille täytettävä ilmapatja. Vierassänkyä ei meiltä löydy eikä sohvaakaan saa auki, niin aika mainio ratkaisu tuo. :) Ja torstaina se pääseekin heti käyttöön, kun siskon pitäisi tupsahtaa meille kylään, ihanaa. :)

Sain myös viimein uudet sohvatyynyjen päälliset (sekä sohvatyynyt), kun käytiin Ikeassa ja Kodin Ykkösessä. Ikeasta tarttui mukaan myös patjansuojuksia muutama kappale. Ihan käteviä varmasti nyt suojaamaan omaa sänkyä ja sitten beibin petiä. :)

Näitä keltavalkoisia tyynynpäällisiä olin niiiiin ootellu aleen!

Unettomia öitä varten sain myös viisi kautta Rimakauhua ja Rakkautta! Se on niiiiiiin ihana sarja. :) Ainakin oli silloin vuosia sitten, kun tuli televisiosta. En jaksa ootella, että voin alkaa kahtelemaan. :) Toinen vaihtoehto on säästellä jaksoja mahdollisia tulevia imetysmaratoneja varten. Hihii! :)

#136. Ja TAAS neuvolassa!

En jaksa edes laitella viime kerran vertailumittoja, kun siitä on niin vähän aikaa. :D
Onneksi seuraava neuvola on vasta ensi viikolla.
Nyt siis menossa rv 36+4.
Oli kyllä kiva päästä taas tapaamaan omaa neuvolatätiä, joka ensimmäiseks kauhistelikin mun mahan kokoa! Mitta oli nyt viikossa kasvanut 35 -> 37cm. Tähän yhdistettynä se, että kokoarvio-ultrassa vauvan painoksi oli saatu 3,4 kiloa niin.. huh! :)
(Aikaisemmassa postauksessa oli tosiaan 3,2kg, mutta kätilö oli kirjannut painoksi 3,4kg kun terkan kanssa papereita luettiin.)
Painoa oli tullut viikossa 100g, jeij! Vaikka tuntuu, että oon syöny koko ajan jotakin.
Verenpainetta käski nyt seurailla kotona, se mitattiin kolmesti ja joka kerralla suuremmat lukemat. Ei toki mitkään hälyyttävät. :)
Turvotusta runsaasti ja proteiini sitkeästi + !

Irmeliäkin moikattiin sydänäänten verran, jotka olikin koko ajan 160-170. :D Tyyppi alotti aivan hirveet zumbat, kun joutu anturin alle. Raivotarjonnassa hän majaili edelleen, pää lantiossa. Kiinnittymisestä ei oo maininnut kukaan mitään, joten sellaista ei oo kait vielä tapahtunut?
Muutaman napakan supistuksen sain kyllä siinä laverilla maatessa ja nyt kotona ollessa. Jos paikat alkais valmistautua! Olis enemmän kuin tervetullutta. :)

Terkkari kyseli, millaiseksi kuvittelen vauvan kun se syntyy. Kerroin ihan rehellisesti, että en oo tuollaisia "mielikuvaharjoituksia" uskaltanut tehdä.
Jostain syystä en nyt halua kirjoittaa ja nähdä itse sitä keskustelua, joka käytiin. Mutta lopuksi hän totesi, että monen on vaikea ymmärtää, ettei synnytyspelko tarkoita aina pelkoa itse synnytystapahtumaa kohtaan. Se on isompi kokonaisuus, joka ihmistä siinä vaiheessa pelottaa. Tuntui vaan niin hyvältä, että joku ymmärsi ja osasi sanoa sen, mitä ajattelen. :)
Jonain hetkinä myös iskee se järki päälle ja saan ajateltua, että tilanteet tulevat etenemään normaalisti. Ja etten itse voi suuresti vaikuttaa asioiden kulkuun. Kunhan se ajatusmalli vaan pysyisi päässä enemmän kuin pari minuuttia. :D

Nyt kun miettii, niin aika hurjaa tunneskaalaa on pitänyt sisällään nämä viimeiset kymmenisen kuukautta. Eikä loppua vielä näy. :)
Pesänrakennusvietti on kyllä tainnut iskeä nyt kunnolla. Oon viettänyt aikaa vauvan tulevassa huoneessa, järjestellyt minivaatteet muutaman kerran uusiksi, tehnyt jopa ruokaa kotona alusta asti itse, pessyt lakanoita, steriloinut tutit ja pullot.. valmistautunut.
Myönnettäköön, että mitään makeeta mulla ei vielä ole valmiina, josko saisi huomenna vaikka korvapuusteja tehtyä. :D
Alkuraskauden oireistoa alkaa myös tulla taas esiin; Rintojen kipuilua ja arkuutta, pahoinvointia ja oksentelua, jatkuvaa vessassa juoksemista, mahaoireilua, kahvinjuonti tökkii... Ja himo kaikkeen terveelliseen on palannut! Kurkkua, salaattia, omenoita, nam!

Viime yön neljän huikean nukutun tunnin jäljiltä suuntaan nyt kyllä pienille unille! :)

#135. Kokoarvio-ultra.

Jorvissa tuli siis aamulla piipahdettua.
(Koitan pitää ajatukset kasassa kirjotellessa, mutta tää väsymys vie kaikki voimat...)
Ihmeen paljon porukkaa oli myös saapunut ultrattavaksi äippäpolille. Jo oli erikokoista masua. :)
No, meidän Irmeli suoritti hengitysharjoituksia koko ultrauksen ajan reippaasti. Mittailtiin päätä, mahaa ja sääriluuta. Ruudulla näkyivät mittausten perusteella arvioidut raskausviikot, pääosin ne olivat koko ajan lähempänä viikkoa 38. :D
Painoarvioksi saatiin siis tällä hetkellä 3200g. KÄÄK, se on joidenkin syntymäpaino?!?!
Mitään arviota en saanut siitä, paljonko vauva mahdollisesti voisi painaa syntyessään ja onko mun mahdollista synnytellä alakautta laisinkaan.
Uuden arvioajan sain sitten 25.7., jolloin pitäis osata vaatia vastaukset noihin kysymyksiin. Jotenkin sitä vaan tuntee aina olevansa niin liukuhihnalla...

Mä tiedän jo nyt, että yöunet tulee katoamaan vielä pahemmin. Vauvan mennessä jopa yli lasketun ajan, niin sillä on aikaa kasvaa reilusti yli neljäkiloiseksi. Muutenkin ahdistaa ja jännittää tuleva synnytys. Jos oma olo menee aivan mahdottomaks, niin aion kysyä sektion mahdollisuudesta.
Oon lukenut hitaammasta toipumisesta ja riskeistä, joita sektioon liittyy. Toisaalta, jos nyt lähestyvä synnytys ja oma epävarmuus sitä kohtaan pistää mielen sekaisin, niin onko parempi olla sitten henkisesti ja fyysisesti jo aivan väsynyt vauvan saapuessa?
Näitä ehdin kyllä pohtia aivan riittämiin seuraavan parin viikon aikana. :) Asian aion tosin ottaa jo puheeksi ensi viikon neuvolassa.

Kovasti mä kyllä jo haluan meidän Irmelin nähdä. Tutustua meidän luomukseen. Saada mun jössikän syliin ensimmäistä kertaa. Kuulla sen pienen tuhinan.

Sitä ennen tuntuu vaan olevan vielä niin pitkä aika tiedossa. 

(tänään tosin on supistellut sen verran, että särkylääkkeeseen on joutunut turvautumaan. Eikä meinaa sekään täysin helpottaa. Jostain syystä on myös todella epämääräinen olo ja vatsakin ihan ihmeellinen...)

Sanokaa mun sanoneen, päivittelen tänne vielä kokonaisena, kun viikkoja on mittarissa 41+x. ;D

Mahakuvan lisäilen välilehdelle taas, kunhan löydän kameran piuhan jostain.

Huomenna suuntaan toivottavasti jo aamupäivästä landelle vknlopuksi, mies kun lähtee myös omiin rientoihinsa.

#134. Neuvolaa, masennusta, koti.

Hipheihurraa! Minä olen kotona. Koti on maailman paras paikka.

Viime viikolla lähdettiin siis miehen vanhemmille tuohon ehkä viitisen kilometrin päähän majailemaan raskauden loppuajaksi. Pakattiin kissat, kasa vaatteita, siivottiin koti siihen kuntoon, että on sitten mukavaa tulla takaisin.
Itkeminen alkoi jo ennen lähtöä. Se myös jatkui joka ainoa päivä, varsinkin miehen ollessa töissä. Päivät makasin sohvalla ja nukuin vähän väliä. Välissä oli tosiaan yksi neuvolakäynti, jolla tarkkasilmäinen terveydenhoitaja kysyi miten jakselen. Vuodatin kaiken; kuinka haluaisin olla omassa kotona, en halua olla muiden nurkissa, pitäisi tehdä ruokaa pakkaseen, järjestellä vauvan vaatteet miljoona kertaa uusiksi, mikään ei tunnu miltään ja silti kaikki tuntuu niin ylivoimaisen hankalalta. Kuinka nukun vaan päivät, en käy ulkona ollenkaan, en edes halua, en keksinyt mitään mikä piristäisi mieltä, haluan vain synnyttää ja aloittaa masennuslääkityksen. Aloin nähdä unia kuinka järjestelen vauvan hautajaisia.(on muuten aivan hirveää herätä kesken tuollaisen unen....)
Huolestuneena terkkari kyseli, että pidänkö vauvaa syypäänä kipuihini ja masentuneeseen olooni. En todellakaan, en onneksi. Paremminkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi joutuu vielä olemaan tässä kehossa ja yhteydessä tähän mieleen, joka ei ole niin iloinen kuin voisi (pitäisi) olla. Juteltiin pitkät pätkät kyseisellä käynnillä ja terkkari käski ottaa synnärille yhteyden heti, jos koen mielialani laskevan entisestään.

Perjantaina juteltiin miehen kanssa, päätettiin yhteistuumin lähteä kotiin sunnuntaina. Hänkään ei tuntenut oloaan rennoksi jostain syystä. Joten sunnuntaina (eilen) kiipesimme portaat muutamaan otteeseen ja kotona ollaan koko konkkaronkka. Hoin koko eilisen illan, miten ihanaa täällä on, vaikka ei pääsekään ulos yhtä helposti kuin paritalon ulko-ovesta.
Kotiin päin ajellessa mieskin totesi, että nyt näyttää tutuilta maisemilta. Eikä hänen vanhempansa edes asu kovinkaan kaukana. :D
Täältä mua ei saa pois enää. Ainoastaan, jos Irmeli nyt päättäisikin tulla meitä ilahduttamaan jo aiemmin, niin pitäisi harkita esimerkiksi oman äidin luo lähtöä. Ihan en jaksa seitsemää kerrosta nostella rattaita yms. :) Tosin hissiremontin valmistumiseenkin on enää n. 3,5 viikkoa! :)

Nyt sitten tähän väliin neuvolakuulumisia, tänään oli vuorossa viimenen lääkäritutkimuskin! Kai tässä oikeasti ollaan loppusuoralla. :)

Rv 35+4 (32+6)
Paino +500g (+540g)
Turvotus ++ (+)
HB 119 (124)
RR 109/74 (114/75)
Sf 35 (32)
Syke 150 (150-160)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta rt (rt)

Proteiini jatkaa edelleen koholla, joten edelleen jos ilmenee päänsärkyä tai näköhäiriöitä niin synnärille soitto. Turvotus on aivan hurjaa tällä hetkellä! Aamuisin huomaa, kuinka nivelet on aivan kipeinä ja tekee todella hankalaa saada esimerkiksi käsiä nyrkkiin. Tekee näköjään nytkin hankalaa. :D Pitäisi koittaa lisätä vieläkin tuota päivittäistä vesimäärää, miten se onkin niin vaikeaa tunkea nestettä kurkusta alas!
Sain lääkäriltä nyt jo reseptin masennuslääkkeitäni varten ja käskyn jutella torstaina kokoarvio-ultrassa, että lääkitys olisi hyvä aloittaa heti lapsivuodeosastolla. Tänään aion käydä jo hakemassa nuo lääkkeet valmiiksi, ollaan muutoinkin menossa ostelemaan turvakaukalon telakka autoon, VIIMEINKIN.
Sisätutkimuksessa kaikki oli ok, ainakaan mitään suurempia mainintoja ei tullut. Vauvan pää on lantiossa ja kohdunsuun tilanne on merkattu kiinteän ja pehmeän välille. Kiinni tuo näyttää kyllä vielä olevan.
No, on tuossa noita portaita joita voin sitten reippailla ja koittaa saada supistuksia aikaan! :)

Mun piti jostain vielä kirjotella, mutta tunnin yöunilla aivot käy aika hitaalla.
Yö siis meni siinä, kun olin juuri nukahtamassa, mutta säpsähdinkin aina hereille jostain syystä. Mitään häiriötekijöitä ei ollut, joten liekö tää sitten valmistautumista tulevaan? Ärsyttävää kyllä, kun unta rakastan. :D Painajaiset sitten olivatkin kiusana, kun sen tunnin ajan olin syvemmässä unessa.

Nyt siis vuorossa päikkärit!

#133. Videota!

Viimeinkin videota. Ei tässä päivisin paljoa tuu tehtyä, muuta kuin omaa napaa kuvailtua. :D

#132. Tuskastumista.

Irmelistä on tullut Niilo Nikkari.Niin neliönmuotoiseksi tyyppi välillä ton kotinsa järjestelee, että jösses.:D Ja ensimmäiset raskausarvet on nyt myös havaittavissa! Omg! Oon niitä kyllä vähän odotellutkin, sillä nuorempana mun iho on tosiaan revennyt aika lailla lihomisen ja kasvun seurauksena.

Eilen oli pikainen neuvolavisiitti, protsku +, mutta paineet normaalit. Pulssi huiteli yli sadan, mutta kuulemma on aivan normaalia. Äsken mittasin ite paineet, niin olivat 127/81. Koskaan en oo vielä noin korkeita lukuja saanu, mutta seurailen oloa.

Parin päivän hermoromahduskin tuntuu helpottavan. Osasyynä varmasti se, että ilma oli viileempi ja sain nukuttua kunnon yöunet.
Muutamat hetket tosiaan mennyt ihan masennuksissa nyt kotosalla. Alkaa varmaan viimein tuntua, kun ei oo masennuslääkitystä käytössä. Ahdistaa, kun haluais vaan levätä ja valmistautua tulevaan, mutta omassa kodissa ei oikein voi olla. Tänään piti evakoitua miehen porukoille, mutta se onnistuukin vasta tiistaina. Eilis-illan sitten vaan itkin ku hengenhädässä, mieskin huolestu, että mikä on.Vollotuksen seasta sain sanottua, että haluan mun äidin. :D
Ehkä mielikin alitajuntaisesti yrittää käsitellä tulevaisuutta ja tulevia muutoksia. Tai sitten herkkishormoonit on ottaneet musta vallan.

Niin pelkopolilla tosiaan kävin! Tunnin ajan juteltiin kätilön kanssa, pääasiassa mä kuuntelin. Kyllä se helpotti omaa oloa, mutta jäi fiilis että olisin halunnut vielä jotain enemmän. En tosin tiedä mitä, varmaan jäädä synnyttämään samantien. :D

Löysin Irmelille kirpparilta kahden euron housut, kokoa 68. Aivan ihanat, vähä  hippiäistyyliset. :)
Tyyppi meinas myös eilen pelästyttää mut, kun oli harvinaisen  hiljasta yksiön puolella. Tänään on melskattu senkin edestä! Sain mahtavaa videokuvaa, mutta pitää ensin taistella pöytäkoneen kanssa jotta saan sen siirrrettyä teillekin nähtäväksi!
(toissapäivänä puolentoistatunnin itkukohtaus lähti tosiaan siitä, ettei täällä edes tietokoneet toimi ja likaisia pyykkejä vaan säilytetään pesukoneessa, eikä pyykkikorissa prkl :D)

Mutta nyt taitaa suuntana olla ruokakauppa. Mennään tänään grillailemaan muutaman ystävän kera. Ei oo kavereitakaan tullut liikaa nähtyä, kun on ollut landella. Ja tällä hetkellä kaikki pidemmän matkan liikkuminen aiheuttaa epämukavia suppareita.
Joten rauhallinen ilta tiedossa! :)

#131. Muutosta suunnitelmiin...

Huh hellettä! Jos joku jostain syystä ei ole huomannut lämmön kipuavan tänään het aamusta lähemmäs kolmeakymppiä. :D Kyllä nyt on onnea olla maalla ja ulkona aina kun mieli tekee.
Siippa eilen laitteli kotoa viestiä, että kämpässä oli iltayhdentoista aikaan reippaat 29 astetta tukaluutta. Arvaatte varmaan kuinka innolla odotan huomista kaupunkiin pääsyä?!

Lähdetään siis aamulla jo ajoissa liikenteeseen, toivottavasti vesisateen sekaan! Muutama kassi ja nyssäkkä (sekä pari kisumisua) olis roudattavana 112 porrasaskelman verran ylöspäin. Puolilta päivin olisi oltava Jorvissa, tiedossa on se synnytyspelkopolikäynti! Juurihan siihen tuntu olevan vielä ikuisuus ja nyt se on jo huomenna! Täytyy sitten tulla raportoimaan, että millasta oli jamitä se sisälsi. :)

Ja taas, vastoin alkuperäistä sotasuunnitelmaa, jäänkin kotiin kaupunkiin tän käynnin jälkeen. Perjantai-aamulle olisi ylimääräinen neuvolakäynti ja maanantai-aamuna täytyisi suunnistaa verikokeisiin.
Sain eilen aamulla puhelun, että hei vain proteiinia löytyy edelleen. Tämän ja verenpaineeni käyn siis perjantaina tutkituttamassa. Viime torstaina otetuissa verikokeissa selvisi myös, että mulla on maksa-arvo kohonnut (alat muistaakseni). Maanantain labrassa siis seurataan sitten sen arvon nousua.
Kutinaa ei onneksi löydy, mutta isoäidillä oli muutaia vuosia sitten arvojen kohoamista, joka johti maksakirroosiin. Aika periytyviä nuo taitaa olla, mutta josko se ei sieltä enempää nousisi. :)

Vaikka tietenkin haluan, että Irmelillä on kaikki hyvin ja sen vuoksi patikoisin vaikka Utsjoelle, niin kyllä mua ärsyttää. Joka hetki saa olla säätämässä suunnitelmat uusiksi, miettiä mikä olisi fiksuinta kulkemisen ja asumisen kannalta, rasitanko itseäni kävelemällä portaita vai maksellaanko bensoja kun saa miltei joka päivä ajella satoja kilometrejä...
Mielessä on monesti käynyt ajatus, että jos jotain meinaa olla vialla niin olisi sitten kunnolla! Olisi jotain tiedossa ja siihen vaivaan mahdollisesti hoitoakin tarjolla. Koko ajan on jotain vähän huonosti ja vaikka neuvolasta ja sairaalasta rauhotellaankin, niin kyllä huoli silti hiipii aika useinkin mieleen. Nyt ollaan jo aika lähellä maaliviivoja. Jos jotain onkin todella pielessä, mutta mun kroppa ei vaan saa sitä ilmotettua selkeesti?
Väsyttäiskin koko ajan, vaikka nukun 12-13 tunnin yöunia. Jos saisin nukkua loppuun asti? Huolehtimatta ja kerätä voimia.

Noh, ens viikolla ollaan varmaan taas viisaampia. Toivottavasti!
Minäkin lopetan nyt turhan valituksen ja menen nautiskelemaan jäävettä.

PS. Näköjään helle voi aiheuttaa myös mukavasti naamaa ja mahaa kipristeleviä suppareita. Ainakin niitä oletan nyt tuntevani, teräviä, aaltoilevia piikkejä ympäri mahaa. Aika veemäisiä!

#130. Sairaalareissu.

Vaikka kaik piti olla ok, niin eiköhän neuvolasta eilen tullut puhelu, että ois hyvä lähteä sairaalaan tarkistettavaks proteiinin takia. Pientä raskausmyrkytysepäilyä ilmassa siis. Oltiin just pakattu miekkosen kanssa auto ja valmiina lähdössä landelle juhannuksen viettoon.
Noh, eiku Jorvin kautta sitten vain.

Siellä oltiin sit sydänkäyrillä ja siinä puolen tunnin aikana piirty yllättävän monta supistustakin viivoille. Teki myös ihan kohtuullisen kipeää! Osansa saattoi olla aivan täydellä rakolla, kun käskivät soittaessa pidätellä, että voin sitten antaa näytteen. Vaihteeksi.
Kaikki mittaukset olivat arvoiltaan mainiot,jotain verikoettakin multa napattiin.
Mutta tadaa, protskua ei nyt löytynyt ollenkaan! Mitä hittoa! :D

Lopulta huoneeseen saapu kolmen tunnin odottelun jälkeen lekuri, joka sitten ultras! Oli aika kiva, kun mahanahan alle pitkästä aikaa kurkistettiin. :) Ihanasti nainen selitti mitä kateltiin, mutta en kuitenkaan kehdannut kysyä et onko Irmelin sukupuoli pysyny samana...
Noh, painoarvio oli sitten eiliselle täydelle viikolle 2500g! Ihan kauheen yläkäyrillä ei kuulemma mennä, mutta sain silti lopulta käskyn kokoarvio-ultraan viikolle 36. Joten aika tiuhaan tahtiin tän loppuajan saa neuvolassa ja sairaalassa juosta!
Maanantaina pitäs taas heti viedä labraan pissanäytettä ja otella verikoetta, itse kun olin suunnitellut olevani landella ensi torstaihin asti. Mutta kahtellaan!

Sellasta pikapäivitystä tällä erää, nyt jatkan juhannuksen viettoa rakkaan perheen kera! ♡
Rentouttavaa viikonloppua, jos joku täällä tämän sattuu lukasemaan juhannuksen lomassa!

#129. Terve kuin pukki.

Rv 32+6 (31+0)
Paino +540g (+400g)
Hb 124 (viim. mittaus 29.4., jolloin oli 135)
RR 114/75 (108/72)
Sf 33 (32)
Syke 150-160 (145)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta rt (rt)

Proteiinit on edelleen yhdellä plussalla. Tulehdusta ei näy, mutta silti kiikutan TAAS huomenna labraan näytteen. Ne ei varmaan kohta enää ota mun litkuja vastaan. :D
Sf-mittakin alkaa olla nyt yläkäyrällä jo, ei mennä enää omissa korkeuksissa.

Valittelin tosiaan tuota mun väsymystä, mutta ei ainakaan hempasta näytä johtuvan. Kai ne rautavarastot (toivottavasti) siellä nyt vähän tyhjenee, kun on noinkin hyvä lukema. Lisärautaahan en oo siis koko raskauden aikana syönyt, johtuen korkeasta ferritiini-arvosta.

Mainitsin myös Klexanen piikittelystä ja siitä, tulisiko tätä seurata jollain verikokeella tms, niin terkkari lupasi kysyä asiaa lääkäriltä. Vaikken mikään alan asiantuntija olekaan, niin tuntuu oudolta, että ohentelen vertani tässä kolmisen kuukautta ennen synnytystä ilman että kukaan tietää miten ohutta se on. Tai toisesta suunnasta; oheneeko veri ollenkaan?

Kaikki vaivani, jotka terkkarille luettelin, ovat kuulemma taudinkuvaan kuuluvia.
Mun mielestä jossain voitaisi valistaa, että liitoskivut ja venymiskivut ja muut kivut VOIVAT olla aivan jäätäviä! Tai ehkä niistä on varoitettu, oon vaan hypännyt sen kohdan yli...

Katsottiin myös lisää neuvola-aikoja miltei heinäkuun loppuun asti. 23.7. on nyt viimesin, voisin oikeastaan niillä main jo synnytellä.. :D
Varsinkin, kun kahtelin nyt noita käyntejäni Jorviin ja neuvolaan, niin ne on niin tasasin väliajoin, ettei mun miltei kannata lähteä landelle siinä välissä.
Toinen vaihtoehto on sitten olla aina miltei viikko vankina täällä ylhäällä tornissani.. No, täytyy pohtia ja jutella ja pohtia, että mikä olisi parasta!

Ainakin nyt pääsen juhannusta viettämään perheen kesken! Kun ei tarvinnut sairaalaan lähteä visiitille. Huomenna olis sitten taas suuntana maaseutu. :)
Pääsee leipomaan synttärikakkua eräälle sankarille! Ja tekemään muutoinkin hyvää ruokaa, hyvässä seurassa. :) Olettaen toki, että jaksan pysytellä hereillä. :D

Nyt suunta on päikkäreille, jotta selviän ostosreissusta kun mies pääsee töistä. 
On varmaan muutama muukin ajatellut suunnata tänään kauppaan, "ettei sitten huomenna, kun siellä on kaikki muutkin"....

Hieman väsynyttä.

#128. Hiljaisuutta.

Mä olen niin väsynyt.

Nukun kunnon yöunet, herään joskus 11 aikaan, syön, pysyn tunnin hereillä ja takasin nukkumaan.

Parin-kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen jaksan taas tunnin, ehkä kaks hereillä.

Pahoinvointi on palannut.

Tulee sellasia kohtauksia; tuntuu, että voimat katoaa koko kehosta, huimaa, ei pysty keskittymään kuin siihen pahaan oloon.

Ja pulssi kohoaa. Eilisen tuollaisen kohtauksen aikana pulssi oli 93.

Verenpaineet on silti luokkaa 100/70.

Maha on myös ihmeellisen kipeä. Ja ihme paikoista.

Henkeä ahdistaa vähän väliä.

Olen nyt siis takas kaupungissa, huomenna on neuvola. Pitää kirjottaa lista kaikesta, että muistaa mainita.

Ei tää raskaus nyt näin hankalalta voi tuntua.

Valivali.

Landella ehdin löytää Irmelille kyllä muutamat bodyt ja yökkärit, eikä edes kovin pahaan hintaan!

2e kipale.

Tästä saa unipussin!
Hintaa oli huimat 4 euroa.

Tuleva isi bongasi tällaisen.
Tais tääkin olla jopa 6 euroa.

En tiedä toivisinko, että mut passitetaan huomenna neuvolasta tarkempaan syyniin vai käskettäisiinkö vain viettää kivaa juhannusta.
Tavoitteena olisi saada lastenhuoneen ikkunat pestyä vielä tänään. Pyykinpesukoneen sain jo päälle, wau.
Olisi ihana höpötellä raskaudesta ja lastenhuoneen laitosta. Kaikesta kivasta.
Ensin kuitenkin ykä-ämpäri kainaloon ja nukkumaan hetkeksi, vaihteeksi.

PS. Mahakuvaa päivitelty!

#127. Hyvää lomaa!

Perjantaina nautiskeltiin Kivenlahtirockissa parhaassa seurassa!
Eilen sit ajeltiin mun vanhempien luokse. Tätä mä oon oottanu, ulkoilmaa, rentoilua, pitkät yöunet ja päikkärit, nam! Irmelikin melskaa hurjana, kun mami kerranki rentoutuu :D

Nyt grilliruuan pariin. ♡

#126. Neuvola 31+0.

Viikon välein on hyvä päivitellä. :)
Ei vaan, tuntuu ettei tässä oikein mitään tapahdu niin ei ole mitään mistä höpistä!

Hissiremontti alkoi, helteitä on, yhdistettynä nää tekee aika kivan combon kun talsii noita portaita pitkin seitsemänteen kerrokseen. Kyllä siinä ennen uloslähtöä miettii, että onko pakollinen reissu. :D
Onneksi ylihuomenna lähden maalle evakkoon! Ei oo portaita, ulos pääsee vilvottelemaan millon haluaa ja puutalo on muutenkin viileämpi kuin tää betonimörskä.

Tänään sitten oli tosiaan pakko lähteä ulos, kun oli neuvolakäynti.
Irmeli on tainnut nyt kääntyä oikein päin. :) Tunnustellessa vaikutti tältä ja kaikki puukkomaiset sukkapuikkokivut puoltais tätä asetelmaa. On tyyppi kyllä sen verran mönkinyt menneen viikon aikana, että hyvin voisi kuvitellakin kääntyneen. Jossain vaiheessa oon ollut varma, että saan sanoa hyvästit mun vasemmille kylkiluille, niin kovaa on ollut meno. :D

Rv 31+0 (28+4)
Paino +400g (+500g)
Hb - (-)
RR  108/72 (100/64)
Sf 32cm (29cm)
Syke 145 (145)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta rt (pt)

Sf menee edelleen yläkäyrällä. Omaan silmään näyttää, ettei vatsa oo yhtään kasvanut, mutta mittaustuloksen perusteella jotain siellä tapahtuu. :) Vaikka paino nousee ihanteellisesti ja sokerit on hyvät, on kuulemma tärkeetä nyt seurata molempia erityisen tarkkaan kotonakin. Ettei tuo sf-mitta ennusta yhtäkkiä melekosenkokosta järkälettä tulevaksi.

Jos sitä siirtyis pyykinpesun ihmeelliseen maailmaan. Saisi ees parit puhtaat sukat mukaan maalle. En jaksa odottaa lauantaita!

Ylistys maximekoille!

#125. 30+0.

Nyt onkin sit tiedossa kuvapläjäys! Ja annan kuvien puhua puolestaan, pienellä selostuksella toki. :)
(Myöskään olo ei oikein salli koneella istuskelua, happi loppuu, oksettaa, pyörryttää, ahistaa...)

Lastenhuoneen lattia on valmis! Listoja myöten, jes! Joten sain viimeinkin huoneeseen siirrettyä (pikemminkin siirrätettyä) tuon lipaston, jotta pääsin järjestelemään vaatteet, jotta tiedän missä mennään! :D
Vaatteita ei ihan tuhotonta määrää kyllä ole. Parhaimmillaan kun on lukenut joistain blogeista, että vaatteita löytää koko lipastollinen tai vaatekaapista viiden hyllyllisen verran! Meillä ei oo ees ylälaatikko täynnä. Kuvaa en tietenkään tajunnut ottaa.

Huonehan tulee siis hakemaan vielä järjestystään, nyt on aika askeettinen sisustus Irmelillä tiedossa. Jotkut verhot vois ehkäpä olla kivat. :D Varmaan ihan valkosilla mennään. :) Hyllytkin on tulossa, kunhan tavarat hahmottavat paikkansa. Eli ts. kunhan hoitopöydän virkaa ajava lipasto kuvan alakulmassa löytää paikkansa!
Täytyy kyllä nyt kerrankin kehua Ikean tuotetta. Toi pinnasänky on ehkä helpoin ikealaisuus, jota oon ikinä koonnut! Toivotaan, että pysyy myös kasassa. :D
Vaunuihinkin sain ostettua jo hyönteissuojan, jee. :D Nyt pitäis vielä sadesuoja ostella. Oon kyllä jo löytänyt haluamani. Ei oo nyt ihan edullisin, mutta oon tuohon kuosiin niiiiin rakastunu syystä tai toisesta!

Kuva.

Tätä oon mielestäin nähny myös vaunuihin sopivana, eikä vain ratasmallina! Iiiiiiihana!

Irmelin ekat taulut laitettiin myös jo paikoilleen, hihii. :) Tuohon oven taakse jää vielä seinää, mutta on kyllä niin jämä koko seinä etten tiiä mitä sille tekis. Inhottaa hukkaneliöt! :D Joten taulut majoittuvat sitten tuossa.

Kun sitten sain vaatteet järjesteltyä, niin totesin ettei 50cm vaatteita ole olleskaan! Kävin muutamat kappaleet Lindexiltä hakemassa, jos nyt sattuukin tyyppi olemaan minikokoa. :) Ei tarvii lähteä teltassa kotiin.
Mulla on hieman myös tyttö-olo alkanut katoamaan, jostain syystä olen jo 85% varma, että mahassa majailee poika. Voi jos vielä ultraan pääsisin! Miksei tuosta navasta voi vaan kurkistaa, että haloo, kuka siellä on!

Löysin kyllä niin söpöt lakanat, että vaikka olivatkin tyttöväriset niin pitihän ne hankkia! :) Ja isotkin ovat äippäpakkauksen peittoon, mutta jos tää lämpö jatkuu elokuussa, niin ei peittoa taida tarvita. :D Pärjää pelkällä pussilakanalla.
Meillä tosiaan on tänäkin aamuna yhdeksältä ollut asunnossa lähemmäs 27 astetta lämpöä. Onneksi noi makkarit hieman viilenee iltaa kohden, kerta niihin paistaa vain aamuaurinko.

Ja maha tätä nykyä! Raskausarvista en mainitse mitään suuntaan enkä toiseen, koputtelen vain puuta. Nuo kaksi aikaisempaa arpea onkin viime syksyn sairaalareissulta muistona!
Taustalla näkyvä tuuletin on myös lempparikaveri tätä nykyä sohvalla maatessa, ah. Tuntee jotenkin ehkä selviävänsä päivästä elossa. :D
Turvotukset alkaa myös kertymään kehoon koko ajan vaan paremmin. En edes halua kuvitella jalkoja ja niiden ulkonäköä tuossa heinäkuun aikana...

Nyt menen haukkaamaan happea tonne sohvalle. Ja haaveilemaan Arnoldsin donitseista. Aivan jäätävä himo iskeny niihin tän päivän aikana, voi luoja. Pakko saada kuuden satsi niitä. Tai ees muutama. Josko tuo mies jaksais käydä salille mennessään kyseisen puljun kautta... Voin uhrautua ja syödä kaikki donitsit itse, ettei treeni mene hukkaan!

PS. Huomisesta lähtien lasketaan enää yksinumeroisia viikkoja h-hetkeen, hihii! :) Tammikuussa tää nykyinen hetki tuntui kovin kaukaiselta oksentelun lomassa...
Meidän tyyppi kotiutuu kohta!