torstai 11. heinäkuuta 2013

#135. Kokoarvio-ultra.

Jorvissa tuli siis aamulla piipahdettua.
(Koitan pitää ajatukset kasassa kirjotellessa, mutta tää väsymys vie kaikki voimat...)
Ihmeen paljon porukkaa oli myös saapunut ultrattavaksi äippäpolille. Jo oli erikokoista masua. :)
No, meidän Irmeli suoritti hengitysharjoituksia koko ultrauksen ajan reippaasti. Mittailtiin päätä, mahaa ja sääriluuta. Ruudulla näkyivät mittausten perusteella arvioidut raskausviikot, pääosin ne olivat koko ajan lähempänä viikkoa 38. :D
Painoarvioksi saatiin siis tällä hetkellä 3200g. KÄÄK, se on joidenkin syntymäpaino?!?!
Mitään arviota en saanut siitä, paljonko vauva mahdollisesti voisi painaa syntyessään ja onko mun mahdollista synnytellä alakautta laisinkaan.
Uuden arvioajan sain sitten 25.7., jolloin pitäis osata vaatia vastaukset noihin kysymyksiin. Jotenkin sitä vaan tuntee aina olevansa niin liukuhihnalla...


Mä tiedän jo nyt, että yöunet tulee katoamaan vielä pahemmin. Vauvan mennessä jopa yli lasketun ajan, niin sillä on aikaa kasvaa reilusti yli neljäkiloiseksi. Muutenkin ahdistaa ja jännittää tuleva synnytys. Jos oma olo menee aivan mahdottomaks, niin aion kysyä sektion mahdollisuudesta.
Oon lukenut hitaammasta toipumisesta ja riskeistä, joita sektioon liittyy. Toisaalta, jos nyt lähestyvä synnytys ja oma epävarmuus sitä kohtaan pistää mielen sekaisin, niin onko parempi olla sitten henkisesti ja fyysisesti jo aivan väsynyt vauvan saapuessa?
Näitä ehdin kyllä pohtia aivan riittämiin seuraavan parin viikon aikana. :) Asian aion tosin ottaa jo puheeksi ensi viikon neuvolassa.


Kovasti mä kyllä jo haluan meidän Irmelin nähdä. Tutustua meidän luomukseen. Saada mun jössikän syliin ensimmäistä kertaa. Kuulla sen pienen tuhinan.
Sitä ennen tuntuu vaan olevan vielä niin pitkä aika tiedossa. 
(tänään tosin on supistellut sen verran, että särkylääkkeeseen on joutunut turvautumaan. Eikä meinaa sekään täysin helpottaa. Jostain syystä on myös todella epämääräinen olo ja vatsakin ihan ihmeellinen...)
Sanokaa mun sanoneen, päivittelen tänne vielä kokonaisena, kun viikkoja on mittarissa 41+x. ;D

Mahakuvan lisäilen välilehdelle taas, kunhan löydän kameran piuhan jostain.
Huomenna suuntaan toivottavasti jo aamupäivästä landelle vknlopuksi, mies kun lähtee myös omiin rientoihinsa.



2 kommenttia:

  1. Tsemppistä, hammasta purren vaan! Ja unohdat nyt kaikki hassut pelot, hyvin se menee! :)
    Äitikin selvis musta vaikka mä olin kamalan iso jättiläinen tullessani ulos! Säkin pystyt siihen aivan varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiän äiti ei meinannu selvitä musta. :D Tai mä en meinannu...
      Eiköhän se tästä. :)

      Poista