Onneksi seuraava neuvola on vasta ensi viikolla.
Nyt siis menossa rv 36+4.
Oli kyllä kiva päästä taas tapaamaan omaa neuvolatätiä, joka ensimmäiseks kauhistelikin mun mahan kokoa! Mitta oli nyt viikossa kasvanut 35 -> 37cm. Tähän yhdistettynä se, että kokoarvio-ultrassa vauvan painoksi oli saatu 3,4 kiloa niin.. huh! :)
(Aikaisemmassa postauksessa oli tosiaan 3,2kg, mutta kätilö oli kirjannut painoksi 3,4kg kun terkan kanssa papereita luettiin.)
Painoa oli tullut viikossa 100g, jeij! Vaikka tuntuu, että oon syöny koko ajan jotakin.
Verenpainetta käski nyt seurailla kotona, se mitattiin kolmesti ja joka kerralla suuremmat lukemat. Ei toki mitkään hälyyttävät. :)
Turvotusta runsaasti ja proteiini sitkeästi + !
Irmeliäkin moikattiin sydänäänten verran, jotka olikin koko ajan 160-170. :D Tyyppi alotti aivan hirveet zumbat, kun joutu anturin alle. Raivotarjonnassa hän majaili edelleen, pää lantiossa. Kiinnittymisestä ei oo maininnut kukaan mitään, joten sellaista ei oo kait vielä tapahtunut?
Muutaman napakan supistuksen sain kyllä siinä laverilla maatessa ja nyt kotona ollessa. Jos paikat alkais valmistautua! Olis enemmän kuin tervetullutta. :)
Terkkari kyseli, millaiseksi kuvittelen vauvan kun se syntyy. Kerroin ihan rehellisesti, että en oo tuollaisia "mielikuvaharjoituksia" uskaltanut tehdä.
Jostain syystä en nyt halua kirjoittaa ja nähdä itse sitä keskustelua, joka käytiin. Mutta lopuksi hän totesi, että monen on vaikea ymmärtää, ettei synnytyspelko tarkoita aina pelkoa itse synnytystapahtumaa kohtaan. Se on isompi kokonaisuus, joka ihmistä siinä vaiheessa pelottaa. Tuntui vaan niin hyvältä, että joku ymmärsi ja osasi sanoa sen, mitä ajattelen. :)
Jonain hetkinä myös iskee se järki päälle ja saan ajateltua, että tilanteet tulevat etenemään normaalisti. Ja etten itse voi suuresti vaikuttaa asioiden kulkuun. Kunhan se ajatusmalli vaan pysyisi päässä enemmän kuin pari minuuttia. :D
Nyt kun miettii, niin aika hurjaa tunneskaalaa on pitänyt sisällään nämä viimeiset kymmenisen kuukautta. Eikä loppua vielä näy. :)
Pesänrakennusvietti on kyllä tainnut iskeä nyt kunnolla. Oon viettänyt aikaa vauvan tulevassa huoneessa, järjestellyt minivaatteet muutaman kerran uusiksi, tehnyt jopa ruokaa kotona alusta asti itse, pessyt lakanoita, steriloinut tutit ja pullot.. valmistautunut.
Myönnettäköön, että mitään makeeta mulla ei vielä ole valmiina, josko saisi huomenna vaikka korvapuusteja tehtyä. :D
Alkuraskauden oireistoa alkaa myös tulla taas esiin; Rintojen kipuilua ja arkuutta, pahoinvointia ja oksentelua, jatkuvaa vessassa juoksemista, mahaoireilua, kahvinjuonti tökkii... Ja himo kaikkeen terveelliseen on palannut! Kurkkua, salaattia, omenoita, nam!
Viime yön neljän huikean nukutun tunnin jäljiltä suuntaan nyt kyllä pienille unille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti