Jo on ollut tapahtumarikkaat pari päivää.
Niihin on sisältynyt niin onnellisia kuin lisästressiäkin aiheuttavia asioita, joita avaan perusteellisemmin kun on energiaa. Kohta suuntaan nukkumaan ja taltuttamaan migreenikohtausta.
Tänään tuli siis aamuisen rutiinilabrakäynnin jälkeen lähtö Jorviin taas. Sappiarvot olivat koholla ja vauvan liikkeet vähentyneet.
Sydänkäyrien ja ultran jälkeen todettiin, että kaikki näyttää olevan kunnossa.
Irmeli suoritti reippaasti hengitysharjoituksia, napanuoran virtaukset olivat normaalit ja tyyppi oli kasvanut tasaisesti omalla käyrällään.
Sain diagnoosin raskaushepatoosiin ja heti aloitettiin lääkitys. Maanantaina sitten kontrollilabra sekä käynti äippäpolilla diabetes-hoitajan juttusilla. Verensokereissa on nyt muutamat arvot heitelleet. Lääkäri en ole, mutta tuntuisi hölmöltä aloittaa insuliinit kahden poikkeavan arvon perusteella muutaman viikon ajaksi... Mutta tietenkin mennään sen mukaan mikä on beibille parasta. :)
Tapasin kyllä sydämellisimmän lääkärin ikinä tän päiväisellä reissulla. Joku kerrankin kysyi mitä mulle kuuluu ja ihan oikeasti vielä kuuntelikin vastaukseni. Sekä jaksoi selittää "itsestäänselviä asioita" ja rauhoitteli mun mieltä.
Aiemmin keskiviikkona mulle oli aivan yllärinä järjestetty babyshowerit, olin aivan ällistynyt. :) Ja kotiin päästyäni joutui kyllä muutaman onnenkyyneleen tirauttamaan.
Postailen niistä sitten myöhemmin, kun saan kuvatkin omalta koneelta.
Nyt vietän viikonlopun maalla, toivottavasti rentoutuen! Olisihan nämä loput viikot nyt voineet mennä ilman lisähuolta, mutta...
PS. Kohdunkaulan pituus lyhentynyt viidestä sentistä kahteen sekä paikat jo muutaman sentin auki, oujee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti