tiistai 31. heinäkuuta 2012

#16.

Normaali olo.

Pari päivää on jotenkin mennyt.. heitellen. Mieliala on ollut todella alakuloinen ja liikunnasta oon siihen saanut vähän helpotusta. :)
Tänäänkin ajattelin käydä salilla ennen iltavuoroa, mutta josko sitä siivoaisi kotia.
Oon huomannut senkin vaikuttavan mielialaani huomattavasti, jos on sotkuista. Likaista meillä harvemmin on, varsinkin kun remppapölyjä on saatu siivottua veks. ;)

Loman ensimmäisen päivän aion pyhittää tän "tietokonehuoneen" järkkäämiselle. (tästä en aio ottaa edes kuvia, ennen kuin muidenkin silmät kestää niitä katsoa) Täällä sijaitsee siis pari lipastoa, meikkipöytä jonka päällä lepäilee miun kone sekä vierassänky. Plus noin 19257 pussia ja laatikkoa tavaroita, jotka etsivät ensi viikolla oman paikkansa.

TJ 5 olis töiden osalta. Näin viime yönä jo painajaisunta pomostani ja mansikoista. Pomo ei kyllä ole onneksi mitenkään painajaismainen.

Nyt meillä aletaan syödä terveellisesti!


















Saatiin vihdoinkin olohuoneeseen tuo taulu! Siis kellään ei varmasti ole samanlaista Ikea-taulua! Mutta ajaapahan nyt hetken asiaansa, ennen kuin löytyy joku upea, halpa ja uniikki. Miten niin mahdoton yhdistelmä?





Nyt kyllä makuuhuoneen siivous kutsuu. Hävettää jo tää sekasorto. Onneksi seitsemänteen kerrokseen ei kovin helpolla kukaan tiiraile sisälle. :D


Sellasta iltapalaa eilen. Meni kyllä annoskoot väärinpäin,
 sillä tuo vasemmanpuoleinen on mun......

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

#15½.

Voi turpo.

Piti tulla vielä ilta-avautumaan.
Oonkohan ainoa, jota ärsyttää omistaa hetkittäin tällainen maha tietäen, ettei siellä ole matkaajaa mukana?

Sellanen iltaturvotus.
Odotan niin, että pari päivää menis nopeasti ja kuukauden suosituin tapahtuma alkais. Jonka jälkeen vois taas keskittyä kaikkeen muuhun.

Pitää alkaa kehitellä jotain, mikä vie ajatukset pois. Josko alotetaan tuolla liikunnalla huomisesta lähtien! :)

#15.

Niin negisaamu.

Ekaa kertaa elämässäni olin alkanut kasvattaa yrttejä, oreganosta oli jo ihanat taimet aluillaan. Aamulla minua odottaa näky, kun kissa on möyhinyt kaikki kolme multaruukkua aivan nurin. Näkemiin taimet ja miltei näkemiin kissa.

Teen testin, joka on negatiivinen. Tiesin sen, mutta silti... perkele.

Kahvi ei maistu miltään, en osaa sitäkään keittää tänään.

Enkä saanut vapaa-aamuna nukuttua puolta kahdeksaa pidempään.

Sähköpostissa odottaa kuva minusta ja siipasta, joka on napattu 50-vuotisjuhlilla. Miksei kukaan ole kertonut, että olen lihonut noin paljon?

Ja sitten kaikki rysähtää ja purkautuu itkuna.

Tiedän kyllä, että nämä on aivan pikkujuttuja. Kahvia voi keittää uuden pannullisen, taimia saa uusia, kroppa kyllä ilmoittaa kun tarvitaan lisää unta ja vartalo kiinteytyy kun alan taas aktiivisesti käydä salilla. Vaan mistä se plussa saataisiin?

Tänään onneksi pääsen siivoamaan koko päiväksi avokin entiselle asunnolle, avainten luovutus on parin päivän päästä. Siivoaminen on aivan loistava tapa purkaa pahaa oloa. Ja lattioiden pesussa harvemmin pystyy epäonnistumaan. :)

Usein, kun jotain päätän, tiedän miltei samalla hetkellä, että tulen pyörtämään päätökseni. Samoin myös nyt.
Ensi kierrossa, kunhan se jossain vaiheessa alkaa, aion kokeilla ovistestiä. Ja juoda greippimehua, niin että napa raikaa. Sekä syödä vitamiineja. Ja syödä terveellisesti. Olen paras ihminen ikinä.

Muutama yö sitten näin unta, jossa ultrasin kotona mahaani. Sitä ei uni kertonut, miksi meillä makuuhuoneessa oli ultraäänilaite. Ensin ei näkynyt mitään, mutta lopulta kone itse ilmoitti, että "sydämensyke havaittavissa". (ihmeellisiä laitteita olen onnistunut hankkimaan :D)
Pian myös tuli isolle valkokankaalle (?!) tieto, että la on 12.5.2013. Aika tarkasti.
Joskus toivon, että unista pystyisi ennustamaan. Jos ensi kierrosta raskaus tärppäisi, niin laskettu aika olisi toukokuussa.

Ensi viikon aion pysyä poissa kaikilta vauvafoorumeilta ja sivustoilta. Teen töitä ja treenaan. Siippakin jo ilmoitti, että taidan hieman liikaa keskittyä näihin juttuihin.
Ja toisaalta, nyt voin ensi lauantaina ottaa vaikkapa muutaman oluen sen kunniaksi, että mulla alkaa viimein loma. :) Kuusi päivää kun jaksaa vielä töissä rutistaa.

Nyt suuntaan vaikka kävelylle. Hengittämään melko raikasta ilmaa ja toteamaan, että everything is fine.


Kp 27/30.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

#14½.


Päivä kuvina;


Soffa hangattu muutamaan kertaan jollain kankaanpesuaineella, tadaa! Ei enää mustia läikkiä!

Hieman avokin tavaroita taas haettu, oevoe. Mihin nää mahtuu?!


Vihdoinkin hyllyt paikoillaan ja yrtit kasvamassa!

Pimennysverho myös olkkarissa, aivan mahtia, hyvää leffailtaa mulle.


Seuraava projekti onkin makuuhuone ja sen tapetit........
Ja toi huovan vaihto!


Jos sitä ensin kuitenkin söis iltapalaa ja rentoutuis PUHTAALLA sohvalla hetken. Huomenna aamupäivästä laitetaan sit se eräs tietty taulu VIHDOINKIN olkkarin seinään, totta kai lisään siitä kuvaa varmasti saman tein! En tiedä mitä sanoja pitäisi vielä KOROSTAA, joten eiköhän tämä ollut tässä taas TÄLTÄ erää!


Ja muistakaa;

#14.

Miljoona ajatusta.

Mun piti ensin kirjoittaa tätä blogia tunnistamattomana, jotta voisin avautua asioista jotka mieltä kaihertaa. Jossain vaiheessa aloin sitten karttaa kirjottamasta meneillään olevasta projektista, ettei kukaan tuttu saisi tietää.
Nyt tässä aamulla pohdittuani (kyllä, vapaapäivänä on hyvä herätä ennen seitsemää) huomasin, että edes ne jotka tietävät meidän yrityksestä eivät koko ajan kysele "joko joko joko".

Kerralla en pysty avaamaan monien viikkojen aatoksia. Pari päivää on nyt mennyt mietteissä, josko meissä on jotain vikaa, ettei voida saada lapsia. Oviskipuja mulla kyllä on ollut, vaikken ole jaksanut tikuttaa. Oon miltei pyhästi luvannut itselleni, etten ala sitä hommaa. :D Tän ei pitäs olla stressaava juttu, vaan tulee kun on tullakseen. Voi kun se meniskin niin...!
Ihmiskeho on kyllä niin outo. Silloin kun ovulaatio on, niin ei tee yhtään mieli viettää aikaa makkarin puolella. Tosin ainoastaan nukkuen, koska oon niin hemmetin väsynyt aina. :D
Ehdin myös jo innostua tuossa yks aamu töissä, kun tuli aamupala ylös ja vatsaa nipisteli kovin. Mutta pistin senkin sitten em. tapahtuman piikkiin lopulta. Plööh.

Pari päivää oon jo ehtinyt ärsyyntyä koko hommaan. Pitäs keskittyä vaan remontoimaan (jota sitäkään ei oo paljoa jäljellä) ja unohtaa koko lisääntyminen. Pitäköön muut vauvansa ja vauvamahansa ja vauvantuoksuiset arkensa. Toisaalta en haluais olla kauheen negatiivinenkaan, koska kierolla tavalla uskon senkin vaikuttavan jotenkin.. :D
Keskustelupalstoja selaillessa tulee usein luettua, että porukalla on joko tärpännyt heti tai sitten vuosien päästä. Missä on keskivaiheen ihmiset? Ei kai todella voi olla vain ääripäitä? Ollaan muuten kovaa vauhtia menossa sinne pidempään laitaan, peekele!


Nyt kun sai ees vähän purettua tätä, niin voisin jopa suunnata keittämään aamukahvia.

Kp20/30.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

#13.

Tää on kyllä niin tän päivän biisi! Tai siis aamun. :)
Oikeastaan joka päivän. Aina välillä sitä tuntuu tarvitsevan opastusta erinäisissä asioissa.

Toissayönä tuli nähtyä niiiin todentuntuista unta. Oltiin avokin kanssa saatu todella kaunis tyttölapsi, unessa se oli jo jotakuinkin puolivuotias. Siinä koitettiin saada turvakaukaloa klikkaamaan vaunuihin kiinni. :D Muutama kaverikin pyöri siinä auttamassa, mutta joka kerta kaukalo oli aivan päin peetä. Tämän jälkeen syötin muksun ja tyttönen nukahti samoin tein. Mistä mahtaa mieli koettaa kertoa.. :p

Kolmisen viikkoa olis vielä töitä, sit muutama päivä lomaa ja takas koulunpenkille. Yksi jakso, yksi työharjoittelu ja yksi valmistuminen.. Jännää! Sitten pitäis todella olla aikuinen, hankkia työpaikka ja nauttia elämästä. :)

Remppakin alkaa olla loppusuoralla.

Olohuonetta.

Uudehko ruokailuryhmä.

Uudehko sohva.

Tosiaan, ruokailuryhmä on avokin vanhalta asunnolta, aiiivan ihana. <3
Sohvan bongasin huuto.netin kautta, ilmanen, kunhan vaan haettiin pois. Muutamahko tahra kankaassa on, mutta luulis lähtevän ihan puhdistusaineella. Pitää tuossa viikonloppuna putsailla. :)
Heti kun on tehty kevyt 9 tunnin lauantaivuoro. Huah, onneksi sillon tällön tykkään työstäni. :) Noiden viiden päivän vapaiden jälkeen oli vaan hirveän vaikea motivoitua taas. :D

Nyt voisin hieman suunnata siivoomaan, jotta pääsee suihkuun, jotta pääsee töihin. Tullut huomattua nyt metron oltua epäkunnossa, että dösillä pääsee paljon kätevämmin Ruohikseen, wau! Elämän pieniä iloja.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

#12.

Pikapostaus!

Eteinen on vihdoin aika lailla valmis, jes jes jes! Tänään iltasella kiinniteltiin naulakko ja lehtitelineet paikoilleen, aamupäivä kun meni pahoinvointia kärsiessä. :(
Reilu työnjako, mies juo ja minä kärsin krapulan!






Ainoa vanhempi semiok kuva jonka satuin eteisestä löytämään, oli joululta jotakin. :D Saa pientä käsitystä, miltä tuossa on ennen näyttänyt.
Kuva siis otettu ulko-oven suunnasta, vasemmalla molemmat makuuhuoneet, edessä kylppäri, oikealla keittiö ja olohuone.
Maalivärinä toimi ihanasti vaaleansininen! Tapetteja ei onneksi ollut!







Ja seuraavaksi luvassa eteinen nykyään...


Uusi naulakko!
Toinen naulakko vielä tulossa, tosin ilman hattuhyllyä. Mahtuupahan kaikkien lukuisten vieraiden takit!

Peili sai luvan lähteä, tilalle tuli kauan himoitsemani lehtiteline. <3
Ja lipasto vaihtoi paikkaa, edellinen sai väistyä jälkeläisen tieltä.



Seuraavalla kerralla vois varmaan ottaa kuvaa jo nurkkauksesta, jossa tuo lipasto ennen sijaitsi. Siihen ollaan nyt kovasti kaavailemassa kokovartalopeiliä tilalle.

Nyt kuitenkin olkkariin siivoilemaan. Siitäkin saatiin jo tänä iltana esimakua, millaiselta tulee näyttämään kun saadaan kaikki valmiiksi.
Oon niin ilonen, kun tää onnistuu! :) Ja koputtelen kovin puuta.

Ps. Jos ikinä pitää pystyä siirtämään muita ajatuksia syrjään, niin kämpän remontointi on siihen hyvä homma. Maalihuuruissa ei paljoa ajatus luista!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

#11.

Nyt vihdoin jesjesjoo vihdoin! Seuraa pelkkää remonttiaiheista haibalaibaa!

Näillä vapailla oon ollut niin ahkera että! Oon niin innoissani, etten jaksais ees kirjottaa vaan haluaisin kutsua kaikki kylään katsomaan millasta täällä on! Valmista ei siis lähelläkään, mutta reilusti jo kivempaa. :D

Alkuasettelu ja seinän kunto.





Torstaiaamu alko siis pohjamaalin laitolla. Eläissäni en oo pohjamaalia laittanut, varsinkaan yksin, joten vähän jännitti. Lohdutin itseäni, että onneksi se on vain POHJAmaalia, väri tulee vielä päälle.









Vasemmalla yksi kerros pohjamaalia, oikealla kaksi.
Tällasta jälkeä siitä sitten tuli! En tiedä huomaako noissa mitään mainittavaa eroa, varsinkin kun valaistus on ihan erilainen. Ja maali vielä osittain märkää myöhemmässä kuvassa. :D

Ja koska tunnetusti olen kärsivällinen luonne päätin, että tänään haen jo kaupasta värisävyn, joka tulee suurimpaan osaan seinistä. Aamulla heitin siipan töihin ja kurvasin Vantaan K-Rautaan. Olin katsellut jo maalin, jonka haluan sävytettävän ja eihän heillä tietenkään sitä ollut. Sain korvaavan tilalle ja painelin kassalle, 95 euroa! Tiesin kyllä, että tää remppa tulee maksamaan, mutta ei mulla ole ollut hajuakaan maalien hinnoista. Sissos sentään. Onneks se vaan kirpaisi tän kerran, paras ois riittää ton 10 litran pönikän!

Kaahailtuani hurjaa vauhtia takaisin kotiin, niin olihan sitä maalia pakko päästä testaamaan. ;) Kärsivällisesti kyllä hioin ensin viimosen seinän, johon voi nyt sitten kohta iskeä myös pohjamaalin! Vihdoinkin tää tuntuu etenevän johonkin! :)

Tekevälle sattuu...



Mukaan kaupasta iskivät siis jotain tällaista Trend20-maalia, ikinä edes kuullut kyseisestä tökötistä. Vaan hyvää tavaraa se näyttää olevan. :) 
Vesiohenteista ja mulla ei ole hajuakaan mistään suhteista. Joten kokeilin taas miten tekemällä oppii ja vettä vaan sekaan. Ei tietenkään mitenkään kovin suuria määriä, jotta se edes jotain peittäisi seinästä.
Ja ensimmäisen kerroksen tuloksena...


TADAA!

Tältä se sitten seinässä näyttää. Aika kivalta, kun vertaa tuohon hyvin vaaleansiniseen, jonka voi lipaston takaa seinästä bongata.
Mun piti kiltisti vaan maalata toi yks olohuoneen seinä, mutta tällä hetkellä puolet eteisestäkin on saanut jo harmaan pinnan. Oli pakko kuitenkin lopettaa kesken inspiraation ja mennä suihkuun. (siis tulla ensin kirjoittamaan yksi blogimerkintä, jonka jälkeen taion itseni ihmisen näköiseksi...)

Mä oon kyllä aika ylpeä itsestäni. En ois kuvitellut koskaan, että oma pinna riittää tällaseen. :) Kiitokset menee osittain myös rakkaimmalleni, kai rauhallinen ihminen muakin hieman rauhoittaa.






Jottei nyt ihan menis maalihuuruisiks höpötyksiksi, niin saatiin tuossa muutamisen viikkoa sitten anoppikokelaalta tomaattipuu parvekkeelle. 
Oon aivan käsi kasvien kanssa, kaktuksen tappaminen ei ole mikään ongelma! Joten vähän huolestutti kauanko Tyyne Tomaattipuu meillä elävänä viihtyy. Vaan eräänä iltana bongattiin siipan kanssa ikkupikkusöpöjä tomaatin alkuja! :)
Kasvin hoidosta mulla ei ole edelleenkään mitään hajua, kai sitä pitäisi jotenkin lannoittaa? :D Oon vaan kastellut aina kun se on näyttänyt uupuneelta. 

Nyt pitäisi kai oikeasti suunnata putsaamaan nassunsa, jotta pääsen hakemaan kultasein töistä. Illaksi pitäiskin sitten suunnata tuohon naapuriin maistelemaan ehkä muutama alkoholillinen juoma, kun kerran voi.
Huomenna tiedossa olisi grillibileet ja maanantaina olis myöskin menoa. 
Koska mä oikein ehdin saada tän asunnon valmiiks?! Suljen puhelimen ja laitan oven takalukkoon ja maalaan vaan. :D

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

#10.

Kun silmäni mä auki saan.

Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan tunnen, että joku biisi on just tasan niin mun elämäntilanteeseen kuin olla voi. :) Heräilet itse vapaa-aamuna laittoman aikaisin, pyöriskelet sängyssä kunnes kumppani tokaisee "et sä vielä ole nousemassa".
Alkavan migreenin vuoksi oli kuitenkin rynnistettävä lääkekaapille, mutta enihuu. :P

Pilvetön taivas. <3

Koko aamu on mennyt aurinkoista ilmaa katsellessa, kisuja hellien ja miettien, miten mulla on tällä hetkellä kaikki mitä toivon ja tarvitsen. Oon niin tuhatmiljoonaprosenttisen onnellinen ja aion nauttia siitä täysillä. :) Omatunto hieman napisee, että ei pitäs ylistellä. Kaikilla ei mene hyvin ja jos liikaa nautiskelen, niin kolahtaa vielä omaan nilkkaan ja jäpäjäpä. Mielestäni olen kyllä nyt onneni ansainnut.
Elämä on opettanut, ettei aina todellakaan tanssita ruusuilla, pikemminkin niillä piikeillä. Hetken saan säästellä jalkapohjiani ja lekotella. Miten mieli niin usein koittaakin latistaa tunteet? Johtuuko se kulttuurista vai omasta luonteesta? Kotikasvatuksen piikkiin en sitä laittaisi, meillä on aina näytetty tunteita suuntaan ja toiseen. Ulos ne on purettava joka tapauksessa.
Jos paha olo on hyvä saada jaettua, niin on kyllä myös ilo ja onnellisuuskin. Miksi mä pitäisin ne tunteet vain itselläni? Kyllä tuntemattomien kanssa voi jutella. Aamulenkillä toivottaa jollekin hyvät huomenet. Ja jos saa toivotuksen ja hymyn takaisin, niin voi jösses sitä fiilistä! :)
(Lupaan aivan kohta laskeutua täältä vaaleanpunaisista pilvilinnoistani!)

Parhaan kokoset mukit ever.
Aamukahvinkin nautiskelin partsilla, kunnes oli pakko päästä jonnekin hihkumaan tästä olosta. :) Muutoin soittaisin varmaan äidille, mutten viitsinyt niin aikaisin herätellä.


Onneksi äidille voi laittaa vaikka joka päivä viestin, että elämä on ihanaa! Eikä koskaan tule takaisin mitään neutraalia vastausta, vaan aina yhtälailla innostunutta. :)
Mun äiti on kyllä paras. Se elää niin täysillä mukana molempien meidän muksujen elämässä. Välillä toppuutellen ja välillä voisin kuvitella meidät kolme piiriin tanssimaan ja hyppimään onnellisuuden puolesta. Äiti on jaksanut multa vaikka mitä, hyvää ja vähän huonompaakin, ja aina silti viimesenä lauseena on ollut "olet rakas".
Monesti puhutaan, että toisen vanhemman menehtyessä pitää äidin tai isän kantaa kahta roolia. En ole ikinä kokenut, että äiti koittais olla myös isä. Eikä tarvitsekaan. Äiti on tehnyt ihan helvetin loistavaa duunia ollessaan ihan vaan äiti. Molemmat meistä tytöistä on saanut kokeilla siipiään ja omia ratkasujaan, mutta aina ollaan saatu myös palata äidin kainaloon turvaan.

No niin, nyt pyyhitään nämä ilon kyyneleet ja koitan palatan vähän arkisempiin aiheisiin, josta mun alunperin piti kirjoittaa!
Eli käytiin tuossa viikolla ostamassa vihdoinkin pohjamaalit! Seinätkin on miltei jo kitattu, joten kohta päästään mun lempparivaiheeseen. :) Maalaaminen on aivan ihanaa, en tiedä miksi. Toisaalta tykkään myös imuroida ja pestä ikkunoita, jotka usein on monien inhokkihommaa.
Vaan on nuo maalit pirun kalliita, miksi tuollanen väritön tökötti niin paljon maksaa. :D Ja sävymaalit tosiaan vielä sitten erikseen.
Ensi viikolla mulla on vaan kaksi päivää töitä, joten lopun ajan vietän tiiviisti olohuoneen seinien parissa, toivottavasti. Jossain vaiheessa ehkäpä tulee käytyä tuossa naapurikylässä auttelemassa ystävää, joka muutti juuri uuteen asuntoon.

Vitsin kivan kämpän sai hän kyllä. :) Ootan innolla, että pääsen auttelemaan asunnon laitossa ja muutoinkin neidon elämässä. Potkastaan tyttö uuteen käyntiin, kunhan aika on oikea.  Siinä on kyllä toinen ihminen, joka on kaiken tulevan onnellisuutensa ansainnut! Ja onnellisuuden aika tulee kyllä, mutta onhan se nyt ihan berberistä odotella. Koittaa uskoa tulevaisuuteen, kun ei jaksaisi. Siinä vaan se sitkeys mitataan ja tiedän, että häneltä sitä löytyy. Kunhan hän vain tietää itsekin. :)

Taidanpa tähän hetkeen suunnata aamukävelylle, rakkaimpanikin vielä nukkua tuhisee. Tuossa iltapäivällä sitten suunnataan porukalla Turkuun ja sieltä risteilylle. Ihana vaihtaa maisemaa, vaikka ihan vaan vuorokauden ajaksi. :)


Toivottavasti jokainen ehtisi tänään hetkeksi pysähtymään ja löytämään ne pienet arjen onnellisuudet elämästään!




torstai 5. heinäkuuta 2012

#9.

Työnteko on uuvuttavaa.

Eipä paljoa muuta jaksa. Vaan enää kaksi työpäivää, sitten on 6/7 -viikko täynnä! Voi huah. Haluaisin vaan nukkua. :(
Huominen työpäivä, kuvitelkaa tuohon mansikat.


Ai niin, sain miehenikin onneksi kotiin.
Pus. <3
Teki kyllä hyvää huomata miten tärkeä toinen on. Miten toisen ärsyttävätkin tavat ovat niin ihania. Ja kun voi nukahtaa toisen viereen, eikä tarvitse herätä yksin. (vaikka joutuukin nousemaan kuudelta ja lomalainen jää tuhisemaan vielä moneks tunniks...)

Uni, sinnepä suuntaan seuraavaksi!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

#8.

Pojat lähtee vähän reissuun.

Onhan se hyvä, että molemmilla on omaa elämää. Tämän suhteen aikana vasta tajuan, miten tärkeätä se todella on yleisen mielialan ja hyvinvoinnin kannalta.
Mutta kun toisen on nähnyt viimeksi torstaina klo 7.30 aamulla, niin kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa ikävä kasvaa kovin suureksi. :( Takastulo piti tapahtua jo tänään, olin niiiin intona lähtenyt töihin aamulla ja suunnittelin leffailtaa ja muuta höpöhöpöä. Vaan ei kun ei.
Meinas kiukkuitku irrota kun tuli viesti, että lähtevätkin kotiin päin vasta huomenna.
(Oikeastihan mulla on asiat todella hyvin, jos tällaiset saa itkun silmään..)











Kuva otettu siis ennen puunausta!
Viime lauantaina suuntasin töiden jälkeen äitini luo maalle, jottei tarvitsisi olla yksin kotona sunnuntain vapaapäivää. Vietettiin oikein kunnon äiti-tytär-laatuaikaa; saunottiin, tehtiin hyvää ruokaa, katsottiin ihan vaan telkkaria ja oltiin ulkona. :) Pesin jopa siipan auton ja putsasin sen muutenkin läpikotasin, kas kuinka hyvä vaimo olenkaan! Yhden lonkeron sallin itselleni aurinkoisen päivän kunniaksi. :)

Koko ilta tullu selattua taas ihan huolella vauva-aiheisia blogeja, voi tätä kuumetta! Tuntuu että se vaan kasvaa koko ajan. Eikä yhtään helpota katella joka päivä pystymahoja tai pieniä ruusunnuppuja vaunuissaan. :) Vähän on tullut ehkä myös kateltua vauvojen vaatteita ja rattaita ja tutteja ja tuttipulloja ja.... Musta tulee kohta joku kreisileidi!

Jostain oon myös löytänyt ajatukset, että entä jos minun ei oo mahdollista tulla raskaaksi? Oon varmaan 14-vuotiaasta asti haaveillut muksusta, ellei useammastakin. Onneksi on järki hieman pysynyt päässä, eikä ole tullut hankittua lasta tilanteeseen joka ei olisi otollinen.
Tällä hetkellä on sellainen olo, että miksei... :)
Kuinka mä käsittelen asian, jos "maailman luonnollisin asia" ei olekaan niin yksinkertanen?
Vai pitäisiköhän mun vaan ehkä mennä nukkumaan, koska tuo asiahan ei selviä kuin kokeilemalla.. :)

Sunnuntaina pitäis suunnata Turkuun ja sieltä risteilylle! :) Eipä oo hetkeen tullut oltua laivalla. Maissa ei kait keretä oikein käymään, mutta eipä tuo paljoa haittaa. Toivottavasti säät vaan hellis, saattaisin jopa uskaltaa käydä kannella. Joku kuutisen henkeä meitä on kait tällä hetkellä lähdössä, minä ainoana likkana! Ehkä selviän! ;)

Äh, alkaa ajatus katkeilla liikaa. Josko tässä jonain iltana ehtisi keskittyä kirjoittamaan kunnolla. On sellanen olo, että pitää päästä kirjottamaan ajatuksiaan julki, mutta ajan kanssa.
Ai niin, liikunnasta ja siihen liittyvistäkin suunnitelmista piti höpötellä. Ehkäpä huomenna. :)
Nyt vietän vielä yhden yön katkonaisesti nukkuen ja ikävöiden.