Mun piti ensin kirjoittaa tätä blogia tunnistamattomana, jotta voisin avautua asioista jotka mieltä kaihertaa. Jossain vaiheessa aloin sitten karttaa kirjottamasta meneillään olevasta projektista, ettei kukaan tuttu saisi tietää.
Nyt tässä aamulla pohdittuani (kyllä, vapaapäivänä on hyvä herätä ennen seitsemää) huomasin, että edes ne jotka tietävät meidän yrityksestä eivät koko ajan kysele "joko joko joko".
Kerralla en pysty avaamaan monien viikkojen aatoksia. Pari päivää on nyt mennyt mietteissä, josko meissä on jotain vikaa, ettei voida saada lapsia. Oviskipuja mulla kyllä on ollut, vaikken ole jaksanut tikuttaa. Oon miltei pyhästi luvannut itselleni, etten ala sitä hommaa. :D Tän ei pitäs olla stressaava juttu, vaan tulee kun on tullakseen. Voi kun se meniskin niin...!
Ihmiskeho on kyllä niin outo. Silloin kun ovulaatio on, niin ei tee yhtään mieli viettää aikaa makkarin puolella. Tosin ainoastaan nukkuen, koska oon niin hemmetin väsynyt aina. :D
Ehdin myös jo innostua tuossa yks aamu töissä, kun tuli aamupala ylös ja vatsaa nipisteli kovin. Mutta pistin senkin sitten em. tapahtuman piikkiin lopulta. Plööh.
Keskustelupalstoja selaillessa tulee usein luettua, että porukalla on joko tärpännyt heti tai sitten vuosien päästä. Missä on keskivaiheen ihmiset? Ei kai todella voi olla vain ääripäitä? Ollaan muuten kovaa vauhtia menossa sinne pidempään laitaan, peekele!
Nyt kun sai ees vähän purettua tätä, niin voisin jopa suunnata keittämään aamukahvia.
Kp20/30.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti