#8.

Pojat lähtee vähän reissuun.

Onhan se hyvä, että molemmilla on omaa elämää. Tämän suhteen aikana vasta tajuan, miten tärkeätä se todella on yleisen mielialan ja hyvinvoinnin kannalta.
Mutta kun toisen on nähnyt viimeksi torstaina klo 7.30 aamulla, niin kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa ikävä kasvaa kovin suureksi. :( Takastulo piti tapahtua jo tänään, olin niiiin intona lähtenyt töihin aamulla ja suunnittelin leffailtaa ja muuta höpöhöpöä. Vaan ei kun ei.
Meinas kiukkuitku irrota kun tuli viesti, että lähtevätkin kotiin päin vasta huomenna.

(Oikeastihan mulla on asiat todella hyvin, jos tällaiset saa itkun silmään..)

Kuva otettu siis ennen puunausta!

Viime lauantaina suuntasin töiden jälkeen äitini luo maalle, jottei tarvitsisi olla yksin kotona sunnuntain vapaapäivää. Vietettiin oikein kunnon äiti-tytär-laatuaikaa; saunottiin, tehtiin hyvää ruokaa, katsottiin ihan vaan telkkaria ja oltiin ulkona. :) Pesin jopa siipan auton ja putsasin sen muutenkin läpikotasin, kas kuinka hyvä vaimo olenkaan! Yhden lonkeron sallin itselleni aurinkoisen päivän kunniaksi. :)

Koko ilta tullu selattua taas ihan huolella vauva-aiheisia blogeja, voi tätä kuumetta! Tuntuu että se vaan kasvaa koko ajan. Eikä yhtään helpota katella joka päivä pystymahoja tai pieniä ruusunnuppuja vaunuissaan. :) Vähän on tullut ehkä myös kateltua vauvojen vaatteita ja rattaita ja tutteja ja tuttipulloja ja.... Musta tulee kohta joku kreisileidi!

Jostain oon myös löytänyt ajatukset, että entä jos minun ei oo mahdollista tulla raskaaksi? Oon varmaan 14-vuotiaasta asti haaveillut muksusta, ellei useammastakin. Onneksi on järki hieman pysynyt päässä, eikä ole tullut hankittua lasta tilanteeseen joka ei olisi otollinen.
Tällä hetkellä on sellainen olo, että miksei... :)
Kuinka mä käsittelen asian, jos "maailman luonnollisin asia" ei olekaan niin yksinkertanen?
Vai pitäisiköhän mun vaan ehkä mennä nukkumaan, koska tuo asiahan ei selviä kuin kokeilemalla.. :)

Sunnuntaina pitäis suunnata Turkuun ja sieltä risteilylle! :) Eipä oo hetkeen tullut oltua laivalla. Maissa ei kait keretä oikein käymään, mutta eipä tuo paljoa haittaa. Toivottavasti säät vaan hellis, saattaisin jopa uskaltaa käydä kannella. Joku kuutisen henkeä meitä on kait tällä hetkellä lähdössä, minä ainoana likkana! Ehkä selviän! ;)

Äh, alkaa ajatus katkeilla liikaa. Josko tässä jonain iltana ehtisi keskittyä kirjoittamaan kunnolla. On sellanen olo, että pitää päästä kirjottamaan ajatuksiaan julki, mutta ajan kanssa.
Ai niin, liikunnasta ja siihen liittyvistäkin suunnitelmista piti höpötellä. Ehkäpä huomenna. :)
Nyt vietän vielä yhden yön katkonaisesti nukkuen ja ikävöiden.