#93.

Voi kun oli ihana kätilö ultraa tekemässä! :)
Tyyppi-Irmeli vastasi täysin viikkoja, liikkui kuin elohiiri ja simahtaessaan ei meinannu saada hereille vaikka kuinka yskin ja tökittiin mahaa. :D
Kovin nosteli käsiä kasvojen eteen välillä ja oiko itseään. Tuleva iskäkin sai kuulla ekan kerran sydänäänet. :) Syke 159, eiks sieltä sillon tyttö pitäs tulla. ;)

Mukaan saatiin varmaan 7 eri kuvaa! Ootin, että jos hikiseen sais yhden. :)
Kyllä mä taisin nyt tänään rakastua.

#92.

Huolet seis. Tulin juurikin neuvolakurista, navan alta löyty jumpsuttava sydän! Varmistin kyllä, ei ollut oma syke. :)
Nyt jaksaa ehkä huomistakin odottaa vähän levollisemmin.
Täti vaan pisti anturin mahalle ja heti kuulu, ei tarvinnu ees hakea. Ai että. :)

Meinas iskeä tippa linssiin, mutta olin kova tyttö ja hymyilin vaan sellasta tyhmän onnellista hymyä. Ja eka ajatus oli, että täytyy soittaa äitille. :D Muutoinkin kaikki oli kuulemma ok, kohtu hitusen taaksepäin kait.
Hyvin kyllä heräs, neuvolaan mentäessä kun olin aivan unessa.

Samalla myös huomasin, että vanha tuttu jonka kanssa oltiin hetki samalla luokalla, on harjoittelussa samaisessa neuvolassa. Nyt ehkä vähän jännättää, että pysyykö vaitiolovelvollisuus, toivon todella.

Loppuviikko onkin kivasti tekemistä täynnä! Huomenna tosiaan Jorvi-reissu, torstaina meen auttelemaan kaveripariskuntaa muutossa sen minkä pystyn. :) Lauantaina miehen sukulaisen syntympäiville keskustaan (ihanaa, ulos tuulettumaan!) ja sunnuntaina suuntaamme mun veljen perhettä moikkailemaan. Silloin aattelin veljeltä kysästä josko hän alkais enoilemaan elokuussa. Sunnuntaina aattelin muutoinkin viestillä ilmoitella lähimmille ihmisille terveisiä beibiltä. :)

Mutta nyt on mentävä metsästämään lisää aamupalaa!

#91.

Loma ohi, vihdoinkin. Aivan eri tavalla arvostaa omaa kotia ja omaa kieltä, kun on hetken muualla. :)

Pitkiä en jaksa höpistä, mutta pari päivää mulla on ollut kova pelko ettei kaikki oo kunnossa. Ei oo suurempia kipuja, ei mitään vuotoa, mutta tää tunne on aika ylitsepääsemätön.
Maha ei tunnu kasvavan (tiedän, nythän se hyvällä tuurilla vasta alkaa tuolta kohtu nousemaan esiin). Reissussa ma-to meni kyllä hyvin oksentaen kaikki ruuat pihalle, ekan aterian sain pysymään sisällä perjantaina. Siltikin.

Huomenna on neuvolalääkäri ja sitten keskiviikkona np-ultra. Ja mä niin odotan kuulevani, että kehitys on pysähtynyt muutama viikko sitten.

#90.

En muuten ikinä enää mainitse blogissa, jos mulla alkaa jo olla parempi olo. Jostain syystä se oksentelu aina palautuu niiden merkintöjen jälkeen. ;D

Mutta nyt tulin vain ilmoittamaan, että pakkasta on ihan perkeleesti ja piakkoin suunnataan Turun kautta Ruotsiin.
Toivottavasti palailen virkeämpänä asiaan tuossa 28. päivän jälkeen! :)

#89.

Jos uskaltaa jo sanoa ääneen, niin oksentelu alkaa nyt ehkä helpottaa. Ainakin toiveet on korkealla viimosten viiden päivän ajalta. Aamupäivisin saa jopa jotain tehtyäkin! :)
Vaihtokauppana on sitten tullut n. klo 16 alkava väsymys, siirryn siinä vaiheessa sohvalle ja torkahtelen vähän  väliä. Vaan ennemmin tää väsymys ja se, että saan syötyä edes melko normaalisti!

Huomenna pitäs suunnata labraan antamaan nuo verinäytteet ja viemään nestettä tarkistettavaks. Toivotaan, että tulehdus on kadonnut!
Ollaan lauantaina lähdössä yli viikoksi Ruåtsiin lomailemaan eikä olis ihan ideana nappailla siellä antibioottia koko reissu. Varsinkin kun edellinen ainakin pisti niin huonon olon muutamaks tunniks pillerin oton jälkeen. Aivan ku ois humalassa ollu!

Meitä tosiaan lähtee sellanen muutamankymmenen hengen porukka Funäsdaleniin, laskettelumatka! Itse en oo koskaan lasketellut ja just nyt en aio yrittää ensimmäistä kertaa. Joten otan sitten levon kannalta päivät, kun muut pistävät menemään rinteessä. :D
Huomenna olis tarkotus lähteä ostamaan matkaevästä mulle. Tukholmasta ajaa n. 5-7 tuntia kohteeseen, joten tarviin ehtottomasti mukaani trippimehuja ja jotain helppoa naposteltavaa. Tokihan tossa pysähdytään syömäänkin jossain, mutta mulla olo pysyy parhaana jos noin tunnin välein napostelen jotain.
Ja tukisukat! Ne on nyt ostettava. Veritulppahan mulla oli vuonna 2008, joten ei viittis alkaa leikkiä sitten sen kanssa.

Mua niin harmittaa, ettei oo omia kuvia mitä lisäillä. Missään kun ei käy ja mitään kun ei tee niin... :D
Hajuaistin kanssa mulla on edelleen vaikeuksia tulla toimeen. Ostin vähän aikaa sitten uuden dödön. No, sen käytöstä ei tuu mitään, piti palata tuttuun ja turvalliseen Niveaan tuoksun puolesta. Kaikki "vanhat" tuoksut monien vuosien takaa on parhaita, outoa.

Vähän oon nyt alkanut jännityksellä oottamaan np-ultraa 30.1. Vaikka lupasin, etten hermoile jos olot tasaantuvat, niin totta kai sitä vähän miettii että onko tuolla joku möllykkä matkassa. :) Toisaalta, tunnen kyllä edelleen kevyitä "menkkakipuja" ja minkäänlaista vuotoa ei ole ollut, joten se rauhoittaa mieltä.
Jos ultrassa joku meille vilkuttelee, niin sitten alan ulkomaailmassakin avoimemmin puhua tästä. :) Huomennahan sitä aletaan jo käynnistämään kahdettatoista viikkoa! Minkäänlaista sen kummempaa turvallisuuden tunnetta se ei kyllä tuo, kun ei tosiaan tiedä ollaanko tuolla kunnossa vai ei. :)

Ai niin sen verran vielä avaudun! Unet. Tosiaan väsymystä riittää, mutta miksei unta?! Oon väsynyt illalla kun meen sänkyyn, mutta voi jumalauta kun sitä unta joutuu hakemaan. Tunti-kaks niin nukahdan. Muutama tunti niin herään painajaisiin, ne on niin todentuntusia etten uskalla sängystä nousta vessaan. Ja miksi painajaisia? Ottaisin mieluusti jotain iloisia, todentuntuisia unia ennemmin. :D Sitten tätä pätkäunta jatkuu aamuun asti. Nyt oon koittanut joka tapauksessa nousta kymmeneltä sängystä, huomenna vähän aiemmin että saan pissailtua purkkiin oikeaan aikaan. Ärsyttää.
Myös tän takia ootan tuota reissua, jos siellä sais nukuttua levollisemmin. Äidin luona kun oltiin yks yö, niin nukuin ku tukki ilman mitään häiriötekijöitä, se oli luksusta!

Kai sitä vois jotain keksiä tälle blogin ulkonäöllekin, kyllästyin taas! :D

t. Vähän pirteimmin terveisin Kaika ja Tyyppi 10+6.

PS. Mulla on paino tippunu 4kiloa ekasta neuvolasta! :O En koe mitenkään huolestuttavaks, mutta outoa vain. Yleensä kun oon niin hyvä lihomaan. Hippasen ylipainolla kyllä mennään edelleen, mutta no worries!

#88.

Tein sen! Pystyin kattelemaan H&M-sivuston äitiysvaatteita ilman, että oksensin! Ehkä mä saatan parantua. :D Vaikka ruokailuissa ei kovin muutoksia oo tullutkaan.
Tänään piti käydä työkkärissä ilmoittelemassa olemassa olostani, mutta tietenkin. Kun olen voinut pari päivää hyvin ja tehnyt suunnitelmia seuraavalle aamulle, niin moikkailen sitten kylppärin valkoista megafonia ihan sydämeni kyllyydestä.

Neukkaritäti myös soitteli puolilta päivin, kertoi mulla olevan todella voimakas virtsatietulehdus. Oli aivan äimänä kun kyseli, että mitä oireita mulla on ollut ja kerroin, ettei mitään. En siis tosiaan oo tuntenu yhtikäs mitään. Väsymystä on ja unohtelua on (ei hajuakaan pankkikortin pin-koodista tällä hetkellä...), mutta nuo nyt voi tulkita raskauteenkin.
Nyt kuitenkin sitten antibiootti taas päälle, viimeksi tulehdus oli silloin syyskuussa kun päätin reissailla Peijaksessa useempaankin otteeseen. Täti vihjas myös, että taidetaan aloittaa estolääkitys kunhan näkee miten tää tulehdus poistuu. Munuaisille on kait melko vaarallista, jos nää tulehdukset pitkään jyllää kehossa enkä ees huomaa mitään?

Mulla on ollu hienot suunnitelmat joka päivälle mitä teen kun herään. No, nukun ensinnäkin sen 12-13 tuntia ihan keposasti. Eilen piti tehdä ruoka, pyykätä ja tiskata. Imurointikaan ei olis pahitteeksi... Sain tehtyä ruuan, iltakahdeksalta. Mulla on niiiiin huono omatunto ja pohdin koko ajan, että kuvittelenko vaan tän väsymyksen itselleni? Jos mulla ei oikeasti mitään oireita ookaan. :D
Tänään sitten aion päästä ainakin pyykkien kimppuun, lakanatkin pitäis vaihtaa. Tai sitten löydän itseni kohta tuolta sängystä nukkumasta....

Kohta pamahtelis kymppikin täyteen. :) Vauvaa oon alkanut ajattelemaan aika lailla enemmän kuin aiemmin. Tosiaan vauvaa, en raskautta. Voisin skipata mahan kasvattelut ja viikkojen odottelut ja varsinkin synnytyksen, ottaa vaan sen tuhisijan.

Ja ajatus katkee. Taidan siis oikeasti suunnata päikkäreille ja sitten siivoilla! Edes lakanat. :)

#87.

Pikapäivittelyä., elossa ollaan!

Päivät vaihtelee, pääosin on huonoja päiviä. Makaan sohvalla, sängyssä, lattialla, vessassa, missä tahansa ja oon aivan voimattomana.

Neuvola oli ja meni, kauheesti lappuja yms. Yritin puhua tädille siitä, ettei ruuat pysy mitään kautta sisällä. Hänen mielestään vaan pastilli suuhun ja ulos niin johan helpottaa. Mmmh.

30.1. olis sitten eka ultra Jorvissa. :) Tänään sain soiteltua ajan sinne. Muutoinkin jotain lekurikutsua pitäs äippäpolilta tulla. Aletaan kuulemma seuraamaan vähän tarkemmin, kun mulla on muutama vuosi sitten ollut pari veritulppaa. Eipä tuo haittaa.

Tänään selvisin Helsinkiin asti, käytiin katsomassa ystävälle morsiusmekkoa keväälle. Ai että, aivan ihania. :) Ja kun ystävä on niin sopusuhtasen kokonen, niin moni puku näytti heti häkellyttävältä. Eiköhän sieltä eräs lempparikin noussut esiin! ;)

Ja kohta pääsen toisen ystäväisen luokse rentoilemaan ja saunomaan, ihanaa.

Muutapa tänne ei sitten oikein kuulukkaan. Paitsi se Ruotsin reissu lähenee hetki hetkeltä. Toivottavasti edes siellä olisi olo sen verran helpottunut, ettei tarvii joka aamu ykäillä.
Nyt taidan hetken vielä lepäillä. Oon huomannut jonkin yhteyden väsymyksellä ja pahoinvoinnilla, lepuuttaminen helpottaa oloa joskus hieman. Aina vaan kun ei voi nukkua. :(