#54.

Mä pidän nyt taukoa soittelusta. Kaks ihmistä on vastannut ja jokainen aikoo suorittaa kilpailua vasta kuukauden - vuoden päästä. Miksi siirtää tärkeitä asioita? No, ei ihmisille voi jankatakkaan ja pakottaa.

Me vähän eilen juteltiin hääpäivästä ja -vuodesta. :)
Joten nyt aion kuluttaa tän taukoni esitellen teille, millaisesta kaikesta haaveilen! Värimaailma on aika hmm.. kulutettu jo. Mutta minkäpä värisiä häitä ei jo olisi pidetty?

Kutsukortit sais olla aika yksinkertaisen kauniit ja keväiset! Fontti ei kyllä tule olemaan minkäänlainen kauno, sillä haluan tekstistä saatavan selvää. Kaunistahan se kauno olisi, mutta ei.

Pientä koristeideaa!



 Kakku ei tule olemaan vihreä, siitä laitan kuvaa myöhemmin... Mutta muutoin tää miellyttää silmää. :) Ja kaaso(i)lle EI TODELLAKAAN TULE TOLLASIA MEKKOJA. Vaan sitä pohditaan sitten vasta myöhemmin. Melko polvipituiset ne hamoset kyllä on, mutta... Ehkä vähän tyylikkäämmät.

Jokainen noista mekoista olisi ihana, jos punaiset koristelut vaihdetaan vihreiksi! :) Tosin ylävartalo saattaa vaatia pienoista treeniä, kun en halua hihoja. Ja sitten toki huntu, mielellään pitkä!

Tämän tyylinen, mutta tosiaan pidempänä. :) Esimerkiksi laahukseen asti, ei tosiaan tarvii olla sen pitempi.

JA KAKKUJA! Alimmainen on ehkä näistä ihanin. :) Ja kakun päälle tulee koristeeksi.....

Kyyhkyset! :)

Tälleen kun edes "leikillään" miettii näin pientä osaa hääjärjestelyistä (saatika sitten budjetoinnista), niin vähän alkaa kauhistuttaa... Varsinkin kun ei ole mitään tietoa minkään hinnasta konkreettisesti. Eikä voikaan olla, ennen kuin kyselee tarjouksia ja kilpailuttaa.

Onneksi tässä välissä taitaa olla muutamankin ystävän häät tulossa, voi seurata vierestä ja oppia. :D
Hassusti on sellainen olo, ettei me voida päättää hääpäivää ennen kuin kysyn mun äidiltä. (terkkuja äitille taas!) Sen takia pitääkin sille tuossa taas tänään soitella iltasella (samalla kun leivon miekkoselle huomiseksi synttärikakkua), että mites kävis. :) Oon kyllä varmaan aina äitin pieni tyttö, omalta ajatusmaailmaltani.
Ei musta yhtään tunnu, että tässä oltais aikuisia, menossa töihin, perustamassa perhettä... Miten äiti on pystyny ja uskaltanu tällaseen kaikkeen? Miten mun äitistä on tullut aikuinen, onks se ollu hankalaa? Miksen kysy näitä koskaan kasvotusten? :D Koska en ehdi pohtia tällasia kun ollaan kylässä.

Viisi tuntia töitä. Harjoittelua. Voi armias. Sitten onneksi saan leipoa ja siivota.
Ja nyt lounasta.

#53.

Ihme viikko.

Jotenkin tuntuu, että on aivan loppu. No nyt viikonloppuna on muutettu ystävää akselilla Vantaa - Espoo, niin sekin tietenkin väsyttää.

Tänään olin aamulla aivan ylikierroksilla, kädet hikos kun istuin paikallani. Yleensä mulla on tuo ääreisverenkierto todella heikko. Oli pakko tehdä jotain koko ajan, talsin ympäri asuntoa, leivoin mustikkapiirakan.. Kunnes keksin kuunnella rauhoittavaa musiikkia, se autto hetken. Aivan ihme "kohtaus".
Nyt sitten huomasin, että tuollahan onpi täysikuu.

Onneks kohta voi kaatua sänkyyn. Ja ootella taas aamua, että pääsee työharjotteluun. Taitaa koko loppuaika  olla sitä, että soitellaan tapaamisia edustajille, jotka vie provikat niistä sopimuksista. Itsehän ei päästä edes tapaamisiin mukaan, koska yksityisiä asioita. Hienoa olla vakuutusmyynnin työharjottelussa, jonka aikana ei tarjota kuin mahdollisia tapaamisia mahdollisille asiakkaille.

Välillä tuntuu, että koittaa myydä MeNaisia kolmikymppisille miehille, vastaanotto on yhtä positiivista.

En oo salillekaan kerenny ja buuhuu. Mä vaan turpoon, toi alavatsa ottaa pöytiin ja seiniin kohta kiinni. Joutuu ottaa kulmiin etäisyyttä, että pystyy kiertää ne. Toisaalta, Samsungin tabletti nojailee röllykkää vasten tosi kivasti!

Tälleen väsyneenä tuntee itsensä jotenkin niin huonoks. Ja miettii, että miten hitossa toi toinen ihminen jaksaa tossa vielä olla ja tehdä mulle ruokaa ja hieroa kipeitä hartioita.

Ehkä tuo uni vois tehdä nyt hyvää.

Harmittaa, kun ei oo jaksanut kirjotellakaan.

PS. Laitoin jo jouluverhot ja -koristeita esille, niistä voisin kuvia napsia! Ihanaista. :)

#52.

SE SIITÄ RAUHALLISESTA KOTI-ILLASTA.

Satuin selailemaan itseni netanttilan sivulle.. Ja mitä mahtoivat silmäni nähdäkään!

Nyt joutuu kyllä vähän lähtee tonne kauppaan hiplailemaan!

En pysy pöksyissäni, ihan pikkutyttöfiilis! Aaaa! :)

#51.

Suurempia en nyt jaksa höpötellä. Kädet tärisee vieläkin salitunnin jäljiltä, vaikka kotiuduin sieltä jo ennen kuutta. :D

Mutta puhetta oli, että tämän viikon otan terveellisesti ja katson, josko jotain muutosta näkyisi.
Ehkä pientä näkyykin tai sitten se on vain mun silmään. Vaan kyllä antaa intoa jatkaa taas intensiivisesti. :) Varsinkin kun tää viikko ei oo tosiaan menty verisuoni otsassa pullottaen, ihan vain liikunnasta nauttien!

Maanantai - Sunnuntai

Nyt unten maille, energisenä uuteen viikkoon. :)
Voin myös kertoa, että virkistyy mieli monella osa-alueella liikunnan ansiosta... ;)

#50.

Nonni!

Eli, nyt kun on syyslomaviikko, niin päätin kunnostautua liikunnan saralla.
Otin alkuviikosta kuvan vartalostani. Viikon aion treenata fiksusti, syödä terveellisesti ja sunnuntaina ottaa uuden kuvan ja katsoa näkyykö minkäänlaista muutosta. Jos näkyy, niin hitsi mikä motivaattori! :)

Mä reagoin kovin vahvasti siihen, jos kroppa ei ole sellainen kun haluan. Se saattaa puskea hyvin pahana ahdistuksena päälle. Onneksi on keksitty kuntosalit.
Eilisen treenin, kahden treenin jälkeen mulla on paikat NIIN kipeänä. Aivan ihana tunne! Ja loppuviikollekin on liikuntasuunnitelmat jo selvillä. :) Nyt kun pysyisi vielä tuossa ruokavaliossa kiinni.

Makeiset ja suolaiset on mun heikko kohta. Rakastan leipoa ja käydä Makuunissa ostelemassa irtokarkkeja. Vaan ehkä tää viikko ilman höpönpöppöjä on hyvä alku, josta voisi olla helppo jatkaa. Mä ainakin kovasti uskon näin! :D

Smoothie aamupalaksi! Sisältönä maitorahka, ab-jogurttia, vadelmia ja mustikoita sekä vadelmakeittoa liraus. Omnomnom.
Proteiinin hankin rahkoista, kun en vaan voi sietää protskujauheita. Tai paremminkin mun kroppa ei voi.:(

Lounaana muutama merimiespihvi ja paistettuja vihanneksia. Tässä kohtaa vähän huijasin ja vihannekset on pakasteesta, eikä tuoreita.
Ja rasvatonta maitoa. <3

Nyt aamupäivän pyhitän asunnon siivoamiselle. Musiikit kaakkoon ja vauhdilla kun tekee, niin menee lämmittelystä! Voin kertoa pakaroiden olevan melko piukkana eilisen ansiosta. :D

Iltasella suuntaan sitten core-tunnille kaverin kanssa. Sitä ennen käyn kyllä treenaamassa yläkropan.
Voi miten ihana hullaantua taas liikuntaan! Ainakin viikoksi. :)

#49.

Oon ollu muutaman päivän niin masentunut, että huolestuin jo hieman. Sen enempää en jaksa eritellä tuntemuksia nyt, koska tulin vaan pikaisesti kertomaan, että LIIKUNTA AUTTAA.

Kävin aamulla vetämässä salitreenin alavartalolle ja nyt äsken kotiuduin Combat-tunnilta. Mahtava fiilis, tekis mieli itkeä ilosta. :) Sillä todella pelästyin, että alan valumaan oloissani syvemmälle ja syvemmälle taas. En ees muistanut tätä liikunnan aiheuttamaa euforiaa!

Ja on tässä muutoinkin eräs projekti menossa tämän viikon, josta kertoilen lisää huomenna! ;) Nyt aion nautiskella iltapalan ja odotella murun kotiin töistä. :)

#48.

Pari tuntia olisi vielä töitä jaksettavana. Oon nyt puol kymmenestä lähtien soitellut mahdollisille asiakkaille. Ja mitäs tuossa tuli laskettua... Päälle 40 puhelua, joista n. 10 vastasi eikä yhtään tapaamista. Tavotteenahan olis saada 10 puhelusta yksi tapaaminen.
En taida jäädä just tähän työskentelemään harkan jälkeen. :D

Sain saunavuoron taas varattua, ihanaa! Sopivasti vielä tälle päivälle. Tai siis keskiviikoille. Oon niin jäässä jo ihan vaan toimistolla ollessa, että sauna on aika luksus illalla. Ja tekee murullekin hyvää, se meinaa kovin saada flunssan nyt itselleen.
Toivottavasti ei, sillä huomenna pitäs kestittää miehen veljeä puolisoineen iltasella, vieraita jee! :)
Jotenkin hirveä stressi, että onko meillä tarpeeks siistiä. Hölmöistä asioista sitä ottaakin murhetta!

Parina päivänä on tullut käytyä Tiimarissa hypistelemässä joulujuttuja! Haluan jo koristeet. Ja verhot. Ja askarrella kortit. Ja paketoida lahjoja. Vaan sitä ennen pitäis ostaa Halloweeniksikin koristeita.
Tiimarista saatava hämähäkinseitti on ihan must. Se on ollut mun lempparina nyt pari vuotta, luo tosi hyvin tunnelmaa. Sit tietenkin pari lyhtyä ja teemaan sopivat lautaset ja servetit. :)

 



Oma asu tulee Halloweenina olemaan ihan vaan hippi. Tarkotus on päästä mahdollisimman halvalla, koska opiskelijabudjetti. Asun saan kaverilta lainaan (ei nyt ihan tuo kyseinen tossa vieressä), sitten vaan peruukki ja joku rätti päähän. :)










Noin muutoin.. Nyt ootellaan, että menkat loppuu niin pääsee taas koittamaan tärppäilyä. :) Lauantai-yönä tuli vuodatettua aika karvaisia kyyneleitä, onneks oli muru vieressä.
Mulla on ihan sellainen olo, että tarvitsisin jonkin projektin. Esimerkiksi potkupuvun kutominen eräälle tulokkaalle, muuuuutta. Kattelin ohjeita, niin en ymmärrä niistä mitään. Ja itseni tuntien ihan tuollaiseen ei hermokaan riitä. Vaan kun niin kovin kutoa haluaisin! Tai virkata! Ja langatkin on niin kalliita. :D Tai jos ne on halpoja, niin väärän värisiä. (Ruskia-oranssi olis ihana, sellanen suklaanruskea.) Ehkä jotain kekkasen.
Tai sitten käyn anoppilasta ryöstämässä jonkin käsityölehden ja koetan ymmärtää niistä jotain.

 

 

Mutta nyt vielä tunnin reippaasti soittelen ja kuuntelen, miten kelläkään ei ole aikaa kuunnella minua! :) (vähän väsyttäiskin....)

#47.

Alkoihan mulla vuoto sitten tuossa iltapäivästä.

En tiedä pitäskö olla surullinen vai toivoa vielä, että tuolla salamatkustaja mukana olis?

Jos ei ole, niin sittenpähän on taas uusi mahdollisuus. :)

Vaikka niin jo ehdin vähän ihastua ja rakastua ajatukseen, saatoin jopa jutella mahalleni ja sitä silitellä... :)

#46.

Mitä te näätte?

Mä nään ensi viikolla varattavan lääkäriajan, jotta saan varmuuden.
Kädet vähän tärisee, mutta en aio innostua. :) En.
Sillä mä en usko, koska viiva ei oo tuon vahvempi kuitenkaan.

Huh.

#45.

Huomenna teen testin ja se saa sitten jäädä viimeiseksi.

Ihanainen ystäväiseni kävi tänään kahvilla. Ja käytiin myöskin ulkona syömässä, romanttisesti kebabilla. Vietettiin jossain vaiheessa älyttömästi aikaa yhdessä (saattaa johtua asunnosta, jossa asuttiin yhdessä) ja ikävä kyllä on. :) Edelleen.

Leivoin myös huomista iltaa varten sovelletun mustikkapiirakan, mutta siitä tuli ruma. Joten aamulla uusi yritys. :D Hyvää se kyllä oli, mutta tajusin kuvankin napsaista vasta viime metreillä...

Tuli myös vähän käytyä makuuhuoneen kimppuun, viimein... Jos senkin saisi ennen marraskuun Halloween-kekkereitä edes pohjamaalilla maalattua. Nykyään makoillaan tällaisten seinien keskuudessa;

Notta josko nyt saisi vauhtia siihen, että saa seinät puhtaiksi ja siisteiksi. :D Ja muutoinkin asumiskuntoon tuonki huoneen. Sitten olis toinen makkari ja se keittiö jälellä!

Huomenna pääsen pitkästä aikaa (ainakin toivon kovasti) saunaan. Ja rentoutumaan ja vaan olemaan ja höpöttelemään. Kameran jos nappaisi mukaan, niin saisi jotain todistusaineistoakin iltamista. Varsinkin jos keksitään jotain ihaniamahtavia ideoita. :) 

Joutuu taas ihan kohta luovuttamaan ja suuntaamaan sänkyyn.

Loppuun vielä pakko lisätä kuva, kun satuin tänään kuvailemaan turvotustani. Olen nyt kuutena yönä nukkumaan mennessä todennut, että ensi yönä ne menkat alkavat. Katsotaan saanko viikon täyteen rikkomatta putkea. :D

Haloo, onks siel ketään?

#44.

Mun olo ois niinkus tässä;

Illalla kyllä ajattelin mennä combat-tunnille. Jos ehtis vaikka hetken nukkua ennen sitä.

Eilen oon ollut tosi vihasella tuulella ja tänään on taas niin itkettänyt. Finnikin pamahti nenään. Taitaa murrosikä iskeä? :D

Plus migreeniä pukkaa ja kohtausta mulla ei oo varmaan ollut moneen kuukauteen.

Voitte varmaan kuvitella, miten helppoa on koittaa olla ajattelematta näitä raskausoireiksi...

Noh, jos tuolta alaosastosta ei mitään kuulu eikä näy ensi viikkoon mennessä, niin suuntana on terkkari.

Nyt ollaan nimittäin viidettä päivää myöhässä.

PS. Olen pahoillani, että n. 700 viimeisintä postausta jauhaa tätä ainaista samaa aihetta. En vain oikein tiedä minne muualle tätä kärsimättömyyttä ja epätietoisuutta avautuisin. Sillä kukaan ei voi antaa mulle vastausta mitä on meneillään. Ei ees äiti, vaikka ne aina tietääkin kaiken. 

PPS. Terkkuja äitille! 

#43.

Länsirintamalta ei mitään uutta.

Ei suuntaan eikä toiseen. Koitan nyt selvitä perjantaihin ja teen taas testin. Tai ylihuomiseen. Tai jotain. Eilen ei näkynyt mitään.
Aamulla kyllä oksetti bussimatkalla töihin. Ja puolilta päivin. Ja kun tultiin miehen kanssa töistä yhtä matkaa kotiin.

"Olet nyt 4 viikkoa ja 4 päivää raskaana"

Eiköhän mulla oireita pitäs kyllä olla, jos olisin? Ja testikin näyttäis plussaa?

nii!

Nyt löhövaatteet päälle, soffalle ja illalla jos kattelis millanen toi Roba mahtaakaan olla!