Ihme viikko.
Jotenkin tuntuu, että on aivan loppu. No nyt viikonloppuna on muutettu ystävää akselilla Vantaa - Espoo, niin sekin tietenkin väsyttää.
Tänään olin aamulla aivan ylikierroksilla, kädet hikos kun istuin paikallani. Yleensä mulla on tuo ääreisverenkierto todella heikko. Oli pakko tehdä jotain koko ajan, talsin ympäri asuntoa, leivoin mustikkapiirakan.. Kunnes keksin kuunnella rauhoittavaa musiikkia, se autto hetken. Aivan ihme "kohtaus".
Nyt sitten huomasin, että tuollahan onpi täysikuu.
Onneks kohta voi kaatua sänkyyn. Ja ootella taas aamua, että pääsee työharjotteluun. Taitaa koko loppuaika olla sitä, että soitellaan tapaamisia edustajille, jotka vie provikat niistä sopimuksista. Itsehän ei päästä edes tapaamisiin mukaan, koska yksityisiä asioita. Hienoa olla vakuutusmyynnin työharjottelussa, jonka aikana ei tarjota kuin mahdollisia tapaamisia mahdollisille asiakkaille.
Välillä tuntuu, että koittaa myydä MeNaisia kolmikymppisille miehille, vastaanotto on yhtä positiivista.
En oo salillekaan kerenny ja buuhuu. Mä vaan turpoon, toi alavatsa ottaa pöytiin ja seiniin kohta kiinni. Joutuu ottaa kulmiin etäisyyttä, että pystyy kiertää ne. Toisaalta, Samsungin tabletti nojailee röllykkää vasten tosi kivasti!
Tälleen väsyneenä tuntee itsensä jotenkin niin huonoks. Ja miettii, että miten hitossa toi toinen ihminen jaksaa tossa vielä olla ja tehdä mulle ruokaa ja hieroa kipeitä hartioita.
Ehkä tuo uni vois tehdä nyt hyvää.
Harmittaa, kun ei oo jaksanut kirjotellakaan.
PS. Laitoin jo jouluverhot ja -koristeita esille, niistä voisin kuvia napsia! Ihanaista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti