#54.

Mä pidän nyt taukoa soittelusta. Kaks ihmistä on vastannut ja jokainen aikoo suorittaa kilpailua vasta kuukauden - vuoden päästä. Miksi siirtää tärkeitä asioita? No, ei ihmisille voi jankatakkaan ja pakottaa.

Me vähän eilen juteltiin hääpäivästä ja -vuodesta. :)
Joten nyt aion kuluttaa tän taukoni esitellen teille, millaisesta kaikesta haaveilen! Värimaailma on aika hmm.. kulutettu jo. Mutta minkäpä värisiä häitä ei jo olisi pidetty?

Kutsukortit sais olla aika yksinkertaisen kauniit ja keväiset! Fontti ei kyllä tule olemaan minkäänlainen kauno, sillä haluan tekstistä saatavan selvää. Kaunistahan se kauno olisi, mutta ei.

Pientä koristeideaa!



 Kakku ei tule olemaan vihreä, siitä laitan kuvaa myöhemmin... Mutta muutoin tää miellyttää silmää. :) Ja kaaso(i)lle EI TODELLAKAAN TULE TOLLASIA MEKKOJA. Vaan sitä pohditaan sitten vasta myöhemmin. Melko polvipituiset ne hamoset kyllä on, mutta... Ehkä vähän tyylikkäämmät.

Jokainen noista mekoista olisi ihana, jos punaiset koristelut vaihdetaan vihreiksi! :) Tosin ylävartalo saattaa vaatia pienoista treeniä, kun en halua hihoja. Ja sitten toki huntu, mielellään pitkä!

Tämän tyylinen, mutta tosiaan pidempänä. :) Esimerkiksi laahukseen asti, ei tosiaan tarvii olla sen pitempi.

JA KAKKUJA! Alimmainen on ehkä näistä ihanin. :) Ja kakun päälle tulee koristeeksi.....

Kyyhkyset! :)

Tälleen kun edes "leikillään" miettii näin pientä osaa hääjärjestelyistä (saatika sitten budjetoinnista), niin vähän alkaa kauhistuttaa... Varsinkin kun ei ole mitään tietoa minkään hinnasta konkreettisesti. Eikä voikaan olla, ennen kuin kyselee tarjouksia ja kilpailuttaa.

Onneksi tässä välissä taitaa olla muutamankin ystävän häät tulossa, voi seurata vierestä ja oppia. :D
Hassusti on sellainen olo, ettei me voida päättää hääpäivää ennen kuin kysyn mun äidiltä. (terkkuja äitille taas!) Sen takia pitääkin sille tuossa taas tänään soitella iltasella (samalla kun leivon miekkoselle huomiseksi synttärikakkua), että mites kävis. :) Oon kyllä varmaan aina äitin pieni tyttö, omalta ajatusmaailmaltani.
Ei musta yhtään tunnu, että tässä oltais aikuisia, menossa töihin, perustamassa perhettä... Miten äiti on pystyny ja uskaltanu tällaseen kaikkeen? Miten mun äitistä on tullut aikuinen, onks se ollu hankalaa? Miksen kysy näitä koskaan kasvotusten? :D Koska en ehdi pohtia tällasia kun ollaan kylässä.

Viisi tuntia töitä. Harjoittelua. Voi armias. Sitten onneksi saan leipoa ja siivota.
Ja nyt lounasta.