#10.

Kun silmäni mä auki saan.

Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan tunnen, että joku biisi on just tasan niin mun elämäntilanteeseen kuin olla voi. :) Heräilet itse vapaa-aamuna laittoman aikaisin, pyöriskelet sängyssä kunnes kumppani tokaisee "et sä vielä ole nousemassa".
Alkavan migreenin vuoksi oli kuitenkin rynnistettävä lääkekaapille, mutta enihuu. :P

Pilvetön taivas. <3

Koko aamu on mennyt aurinkoista ilmaa katsellessa, kisuja hellien ja miettien, miten mulla on tällä hetkellä kaikki mitä toivon ja tarvitsen. Oon niin tuhatmiljoonaprosenttisen onnellinen ja aion nauttia siitä täysillä. :) Omatunto hieman napisee, että ei pitäs ylistellä. Kaikilla ei mene hyvin ja jos liikaa nautiskelen, niin kolahtaa vielä omaan nilkkaan ja jäpäjäpä. Mielestäni olen kyllä nyt onneni ansainnut.
Elämä on opettanut, ettei aina todellakaan tanssita ruusuilla, pikemminkin niillä piikeillä. Hetken saan säästellä jalkapohjiani ja lekotella. Miten mieli niin usein koittaakin latistaa tunteet? Johtuuko se kulttuurista vai omasta luonteesta? Kotikasvatuksen piikkiin en sitä laittaisi, meillä on aina näytetty tunteita suuntaan ja toiseen. Ulos ne on purettava joka tapauksessa.
Jos paha olo on hyvä saada jaettua, niin on kyllä myös ilo ja onnellisuuskin. Miksi mä pitäisin ne tunteet vain itselläni? Kyllä tuntemattomien kanssa voi jutella. Aamulenkillä toivottaa jollekin hyvät huomenet. Ja jos saa toivotuksen ja hymyn takaisin, niin voi jösses sitä fiilistä! :)
(Lupaan aivan kohta laskeutua täältä vaaleanpunaisista pilvilinnoistani!)

Parhaan kokoset mukit ever.

Aamukahvinkin nautiskelin partsilla, kunnes oli pakko päästä jonnekin hihkumaan tästä olosta. :) Muutoin soittaisin varmaan äidille, mutten viitsinyt niin aikaisin herätellä.


Onneksi äidille voi laittaa vaikka joka päivä viestin, että elämä on ihanaa! Eikä koskaan tule takaisin mitään neutraalia vastausta, vaan aina yhtälailla innostunutta. :)
Mun äiti on kyllä paras. Se elää niin täysillä mukana molempien meidän muksujen elämässä. Välillä toppuutellen ja välillä voisin kuvitella meidät kolme piiriin tanssimaan ja hyppimään onnellisuuden puolesta. Äiti on jaksanut multa vaikka mitä, hyvää ja vähän huonompaakin, ja aina silti viimesenä lauseena on ollut "olet rakas".
Monesti puhutaan, että toisen vanhemman menehtyessä pitää äidin tai isän kantaa kahta roolia. En ole ikinä kokenut, että äiti koittais olla myös isä. Eikä tarvitsekaan. Äiti on tehnyt ihan helvetin loistavaa duunia ollessaan ihan vaan äiti. Molemmat meistä tytöistä on saanut kokeilla siipiään ja omia ratkasujaan, mutta aina ollaan saatu myös palata äidin kainaloon turvaan.

No niin, nyt pyyhitään nämä ilon kyyneleet ja koitan palatan vähän arkisempiin aiheisiin, josta mun alunperin piti kirjoittaa!

Eli käytiin tuossa viikolla ostamassa vihdoinkin pohjamaalit! Seinätkin on miltei jo kitattu, joten kohta päästään mun lempparivaiheeseen. :) Maalaaminen on aivan ihanaa, en tiedä miksi. Toisaalta tykkään myös imuroida ja pestä ikkunoita, jotka usein on monien inhokkihommaa.
Vaan on nuo maalit pirun kalliita, miksi tuollanen väritön tökötti niin paljon maksaa. :D Ja sävymaalit tosiaan vielä sitten erikseen.
Ensi viikolla mulla on vaan kaksi päivää töitä, joten lopun ajan vietän tiiviisti olohuoneen seinien parissa, toivottavasti. Jossain vaiheessa ehkäpä tulee käytyä tuossa naapurikylässä auttelemassa ystävää, joka muutti juuri uuteen asuntoon.

Vitsin kivan kämpän sai hän kyllä. :) Ootan innolla, että pääsen auttelemaan asunnon laitossa ja muutoinkin neidon elämässä. Potkastaan tyttö uuteen käyntiin, kunhan aika on oikea.  Siinä on kyllä toinen ihminen, joka on kaiken tulevan onnellisuutensa ansainnut! Ja onnellisuuden aika tulee kyllä, mutta onhan se nyt ihan berberistä odotella. Koittaa uskoa tulevaisuuteen, kun ei jaksaisi. Siinä vaan se sitkeys mitataan ja tiedän, että häneltä sitä löytyy. Kunhan hän vain tietää itsekin. :)

Taidanpa tähän hetkeen suunnata aamukävelylle, rakkaimpanikin vielä nukkua tuhisee. Tuossa iltapäivällä sitten suunnataan porukalla Turkuun ja sieltä risteilylle. Ihana vaihtaa maisemaa, vaikka ihan vaan vuorokauden ajaksi. :)

Toivottavasti jokainen ehtisi tänään hetkeksi pysähtymään ja löytämään ne pienet arjen onnellisuudet elämästään!