#4.

Tee työtä, jolla on tarkoitus.

Omalla työlläni ei tänään tainnut olla minkäänlaista tarkoitusta. Useaan otteeseen ehdin miltei tirauttamaan kyyneleen, toisella hetkellä kirosin kaikkia alimpaan manalaan (mitkä hormonivaihtelut?)
Aamu vaikutti todella ihanalta, lämpöä piisasi ja ensimmäiset vastaantulijat olivat hyvällä tuulella. Olin myös todella iloinen uudesta työpaikan sijainnista, 800 metriä kotoa!

Aamun tunnelmat.

Myyn siis kesätyökseni mansikoita ynnä muita härpäkkeitä. Ruoholahden myyntipisteellä on hieman suurempi valikoima, mutta nyt olin ensimmäistä päivää Länsi-Vantaalla. Luojan kiitos nämä vuorot loppuvat torstaina, päivän aikana kävi nimittäin ehkä 10 asiakasta!
Suurin osa ihmisistä kertoi miten on kallista, osa päivitteli viileää tuulta (jonka olin siinä kuuden tunnin aikana jo huomannut) ja paras oli vanha rouva, joka piipahti käymään hetki ennen sulkemista. Hän kuulemma oli kävellyt pitkän pitkän lenkin ja haluaisi nyt vettä. Voisinkohan hakea hänelle. ANTEEKSI?! Monestiko tori/mansikanmyyjän toimenkuvaan on kuulunut vesilasillisen hakeminen? Tai minkä tahansa, mitä mieleen putkahtaa jollekin ohikulkijalle. Mistä edes olisin sen hakenut, myyntipiste on aivan yksityinen ja käsittää juurikin tämän tiskin.
No, koska olen kiltti luonne, niin puran kaiken vain blogiini. Rouvasen onneksi minulla oli mehupullo mukana, johon en ollut ehtinyt koskea. Sai rouva suun kosteaksi ja jatkettua matkaansa.

Kahdeksan tunnin aikana loppuu tekeminen yllättävän nopeasti. Tuli luettua Vartit ja Metrot ja jonkun autolehdenkin selasin läpi. Muutama kirjakin oli onneksi mukana, niistä lemppareimpana Marikki! Satuin löytämään kirjasen maalla käydessäni. :)

Alkusivuilta löytyi myös omistuskirjoitus, olen saanut tämän kirjan 18 vuotta sitten. Sivuthan eivät enää edes ole kiinni kansissa, mutta tunnearvo on mittaamaton. <3

3 päivää pitäs vielä jaksaa. Ei saisi valittaa, "helppoa rahaa". Vaan on se ihan uskomattoman tylsää istua tekemättä mitään. Ihmisiäkään ei voi tuijotella ja arvostella, kun on sen verran syrjemmässä tuo kauppa, eihän siellä ketään liiku!

Huh, tulipa parempi olo kun sai itseään purettua. Avokille en taida edes jaksaa, joutunut raukka muutenkin kestämään pari päivää mun oikkuiluja. Oon kyllä kovin koittanut selittää, että vaikka ärähtelen niin en ole vihainen. Miesten on kait jotenkin vaikea käsittää se... :D

Menisipä se tämä viikko nopeasti ja juhannus yllättäisi! Muutoinkin tuntuu kaikki aika menevän vähän odottavalla kannalla.
Kärsivällisyys vaan taitaa olla hyve!