Mies treenaa, paljon. Joka on mulle ok, koska tiedän mitä treenaaminen tekee. Ei vaan kropalle, vaan mielelle ja jaksamiselle.
Mä niin kaipaan ostelemaan uusia treenivaatteita ja salin tuoksua ja sitä fiilistä kun oot hikoillu kaikkes.
Opiskelujen loputtua jouduin salijäsenyyden irtisanomaan, kun kävi liian kalliiksi sillä hetkellä.
Nyt oon päättänyt, että kun raskauden jälkeen pystyn niin palaan mulle niin rakkaan harrastuksen pariin.
Tossa ihan meidän lähellä on 24/7 auki oleva sali, ohjattuja tunteja ei ole, mutta muutoin hyvin joustavat aukioloajat. :D
Mutta siis, mun piti tuosta miehestä purnata.
Nyt sillä on menossa työviikko, jolloin se lähtee töihin yhdeksän pintaan aamulla. Kuudelta se suuntaa suoraan treenaamaan, jossa sillä on parhaimmillaan mennyt miltei kolmekin tuntia. Eli kotona herraa näkyy yhdeksän aikaan.
Iltavuoroihin hän suuntaa lähempänä iltapäivää. Vaan tätä ennen taas salille ja moikataan kymmeneltä jos oon jo herännyt. Kotiutuminen on sitten jossain 22 jälkeen.
Aamuviikoilla ehditään nähdä eniten. Treenaus ei silloinkaan tosin unohdu, eli vaikka työpäivä loppuu kahden maissa niin kotona ollaan hyvällä tuurilla jo neljältä. Tällasta on yks viikko kuukaudesta.
Osittain syy on ehkä mussa, toki. En mäkään jaksais kuunnella itteäni kotona ollessa, vaikka hyviäkin hetkiä on. Mun mielestä ois ihanaa, jos jonain päivänä ei tarvitsis nostaa niitä perkeleen puntteja vaan vois vaikka lähteä mun kanssa kävelylle.
Päivät menee pääosin siinä, että nukun. Ja ootan, että saan seuraa kotiin. Kaverit on kunnostautunu ja viettää arkipäivät töissä ja opiskellessa, kuten kuuluukin.
Onhan se itsestänikin kiinni, kyllä mä yksin voisin mennä tonne kävelylle aurinkoisina päivinä. Suureellisiin ajanvietteisiin ei nyt pysty, kun ei töitäkään ole. Uiminen maksaa vitosen tossa naapurissa, tosin ajattelin siihen tällä viikolla pihistää.
Mutta pääpointtina, haluaisin tehdä ton miehen kanssa jotain. Keksiä yhdessä ja toteuttaa.
Mä oon kyllästyny olemaan yksin. Istun himassa ja kattelen lumen sulavan. Olis ees mahdollisuus rempata tota lastenhuonetta, niin vois katella maalin kuivuvan.
Nyt menen syömään lohdutukseksi fanipaloja, voidaan sitten ens viikon neuvolassa kauhistella noussutta painoa.
 |
| Maha ennen fanipaloja, jälkeen-kuvaa ei uskalleta julkistaa. |
Kuulostaapa tutulta. Mun mies käy joka aamu salilla ja iltasin juoksemassa. Sit se pelaa viel futista ja futsalia eli joka viikko jokkut treenit ja vloppusin pelejä. Mut onneks tuo pöppänä lähtee mun kans kävelyillekin. :) Tulisin muuten ihan hulluksi kans.
VastaaPoista