#109. Sekametelisoppaa.

Ihana viikonloppu takana! :) Väsymystä tuntuu, kun joka päivä jotain touhunnut, mutta mieluummin näin.

Perjantaina siskoni tupsahti kyläilemään illaksi. En tiedä johtuuko raskaudesta, mutta jotenkin kaipaan pikkusiskoa entistä enemmän. Ollaan suunniteltu, että toukokuussa teenkin pidemmän vierailureissun siskon ja hänen miehensä hoteisiin, vähän lomaa kotoa!
Tosiaan, pitihän sitä perjantaina eksyä kauppoja kiertelemään. Löydettiin niin söpöjä vaatetuksia Irmelille, ettei niitä voinut kauppaan jättää! Ja hinnatkin olivat yli puolet halvempia kuin alkuperäiset. :)

Tuota bodya oon katellu jo pidemmän aikaa, mutta hinta aina tullut vastaan. En kuitenkaan halua käyttää omaisuuksia vaatteisiin, jotka ovat käytössä mahdollisesti todella vähän aikaa.
Ja noi haalarit! :) Siis mä menetin sydämeni! Olihan ne pakko napata rekistä mukaan, niistä löytyi vielä söpö yksityiskohtakin...

Hiiri takataskussa, hihii! :)

Tää oli niin värikäs, että se oli myös must have. :) Ja mallailin jo, että miten kivasti se sopii sit noiden sinisten (luonnonvalossa jopa ehkä liilojen) haalareiden alle. :)

Systeri uskoo vahvasti, että meille tulee poika. Pitihän pojalle siis hankkia myös tällaiset haalarit. :D Ja jos nyt ei siskon ennustukset menekään kohdilleen, niin meidän tytöllä on sitten hetken aikaa elämästään poikamaisia vaatteita, omg! :)

Muutenkin tais olla aika sinipainotteinen ostosreissu, hmm...

Iltasella lösähdettiin sohvalle leffan pariin ja tuleva täti sai tuntea muljunnat ja potkut mahan läpi. :) Sekä kuunnella sydänääniä. "Hyi, tollaseltako siel mahas kuulostaa" :D

Lauantaina kylään piipahti äiti miehensä kanssa. Heitäkin ollut aivan hirveä ikävä. Voisin itse asiassa hakea siskonkin kotoaan ja voitais muuttaa äidin luo takasin.

Jostain syystä tällä viikolla on pulpahtanut pintaan tulevaisuus pelottaa -aatteita. Uskon kyllä niiden olevan aika normaaleita, onhan meillä suuri ja loppuelämän mullistava tapahtumaketju käynnissä. :D Luonteeltani kun muutenkin tuppaan usein pohtimaan asioita paljon, joskus ehkä liiankin syvällisesti.

Mutta palaten lauantaihin, tein elämäni ensimmäistä kertaa mustikkarahkapiirakkaa!

Onnistui yllättävän hyvin. :) Ulkonäöllisestikin. Suosittelen kyllä muille, jotka tätä kokeilevat, niin muistaa laittaa sokeria piirakkapohjaan. Itse unohdin sen täysin, vaikka sokeripussi nökötti pöydällä koko leipomisen ajan. :D Joutui sitten hankkimaan vaniljakastiketta, ettei olisi ihan niin vastenmielistä syödä reunapaloja. :D

Leipomiseen on muutoinkin joku ihme himo päällä. Nyt ootan vappua, että voin tehdä munkkeja itse! Makeaa en siis himoitse, mutta leipomista... :D Sekä pitäähän niitä munkkeja varmaan tehdä koe-erä ens kuun aikana, ettei h-hetkellä unohdu niistäkin esim. sokeri.

Voi, vappu! Kevät! Tänne jo!

Niin, ja tuleva (ja selkeästi erittäin innoissaan oleva) mummikin sai osansa Irmelin masuilakoinnista. :) Tyyppi onkin nyt alkanut liikkumaan todella vilkkaasti. Tai sitten vaan voimat vahvistunut niin paljon esimerkiksi viikon aikana, että tuntemukset erottaa paremmin. :) Avokki ei oo vielä potkuja tuntenut ja eilen kun kerroin mummiaki potkittaneen, niin reaktio oli luokkaa "miten muut voi tuntea ja minä en" :D

Siippa tosiaan oli viettänyt iltaa ulkona poikien kanssa, mutta kotiutui kun olin itsekin vielä hereillä. Mentiin nukkumaan ja päätin, että kokeillaan nyt taas jos ne muljahdukset tuntis tuleva isityyppikin. Ja tunsihan se, viimeinkin! :) Kyllähän siinä vähän itsekin herkisty.

(romanttinen loppu tilanteelle; miehen aiemmin nauttimat virvokkeet tekivät tehtävänsä ja hetken päästä suuntana oli kylppäri ja norjan pikakurssi)

Ei hitto, nyt lopettelen tämän megapitkän postauksen ja lähen ostamaan munkkiainekset.

Ihan vaan vaikka sunnuntain kunniaks! :)

Puf!