#111. Energiaa!

Hirveen harvakseltaan oon viime aikoina kirjotellut. Ihan itteäkin ketuttaa, mutta en oo vaan jaksanut.
Aamulla kerroin miehellekin, että koko pääsiäisen on olleet mielialat taas niin sekasin että jösses. Pääosin vaan *tuttanu ja väsyttäny. Tiedän sen olevan rankkaa myös läheisille, kun ei tiedä uskaltaako mulle sanoakaan mitään. :D

Vaan tänään! Heräsin lääkärin puheluun puol 10 ja onneksi jäin hereille sen jälkeen. (En tajua miten tällä hetkellä nukkuisin kevyesti yli 12h yöunia, missä pirteä keskiraskaus?!)
Lähdin pienelle kävelylenkille samalla kun avokki lähti töihin ja voi mikä kevääntuoksu tuolla ulkona on! Ja se aurinko! Tuntui, että mieliala kohos potenssiin miljoona heti kun aurinko kosketti kasvoja!
Siellä on kevät. :)

Suuntasin pitkästä aikaa tuohon meidän lähikirpparille, josta en sitten päässytkään tyhjin käsin ulos. Eikä kyllä haitannutkaan, sillä löysin niiiiiiin ihanan kevythaalarin, että se oli pakko ottaa mukaan. Asiaa ehkä edesauttoi hurja 5 euron hintapyyntö. :D

Tää raskaus on saanut mussa esiin jonkun ihme muumi-fiilistelijän! Mutta kattokaa ny tota, aivan ihana! Kumilenksut lahkeista puuttuu, mutta eipä ole iso vaiva edes mulle sellaiset ommella ite.

Kattelin muksulle myös omaa pientä pyyhettä, muumia sekin. :D Ja jostain syystä sellanen must have-juttu on Pikku Myy-tuttipullo tai -tutti. Ja muumilakanat.

Samalla siinä kauppoja kierrellessä tuli sellainen fiilis, että mä selviän tästä. Mun oma mieli ei pysty mua nujertamaan ja olemaan aina negatiivinen kaiken suhteen. We can do it!
Meillä on pieni murunen matkalla ja mä aion tehdä kaikkeni, että oon itse kunnossa saapumishetkellä. Ja nyt myös ennen. :)

Mies oli ihana tuossa viikonloppuna ja pisti meitin astianpesukoneen paikoilleen. Asennus tapahtuu vasta perjantaina, mutta ollaan jo askel lähempänä melko tiskivapaata elämää! Nyt harmittaa, että itse kiukuttelin koko ton asennusajan, vaikkei mun tarvinnut edes mitään tehdä. :D Vaan ai että se näyttää kivalta paikoillaan, en ois parempaan itse pystynyt vaikka hiton hyvä oonkin!

Asentajakin näyttää mulle jo keskisormea huomaamattaan...

Nyt puputan napani täyteen herkullista bataatti-porkkana-sosekeittoa ja suuntaan Vauva-lehden kera rentoutumaan sohvalle. Pari tuntia kaupoilla hissukseen kävellen sai kyllä jotain tuntemuksia tonne mahaan. En myöskään tajua, miksi pienen liikunnan/kävelyn jälkeen mun maha tuntuu turpoavan kaksinkertaiseksi?
Torstaina sitten palaan varmastikin neuvolakuulumisten kerta ja ihmettelen tänne ääneen tuota lääkärin puheluakin. Kunhan ollaan hieman viisaampia! :)

Energiaterkuin Kaika ja Irmeli 21+5.



PS. Mun ei pitänyt täällä alunperin paljastaa, että mitä merkkiä ultraaja alustavasti lupasi tulokkaan olevan.. mutta tarkkaavaisimmat sen varmasti jo päättelivätkin. ;)