#64.

Mulla ei taida tää kirjoittelu enää oikein sujua.. Tai jotenkin tuntuu, että ainoat päivitykset saan tehtyä about maanantaina, kun on jonkin verran energiaa. Mitä pidemmälle viikko menee niin sen vähemmän jaksan tähän keskittyä. Vaikka hinku olisi kova!

Eilen oli pitkästä aikaa sellanen päivä, että olis voinu jättää heräämättä.
Aamusta lähtien vitutti kuin pientä oravaa. Työharjoittelun opettaja oli laittanut mulle sähköpostia, että mulla on seminaarin jälkeen ilmaantunut poissaoloja. Ja poissaolopäivinä en ole ilmoittanut tänne työpaikkaohjaajalle olevani poissa. MITÄHÄN PERKELETTÄ, tais olla eka fiilis kun aamulla istuin koneella.
Miten mä jumankauta kehtaisin näyttää naamaani täällä duunipaikalla enää, jos olisin pois ilmottamatta?!!! AAAARGH. Plus kun selasin kalenteria niin sain varmistettua, ettei mulla ole yhtäkään poissaolopäivää.
Kuulemma tää työpaikkaohjaaja oli näin opettajalle ilmoittanut. Siis anteeks?

Opettajan kanssa selvitin asian, ohjaajalle en eilen asiasta viitsinyt mainita. Olin niin tulta ja tappuraa. Ohjaajallakin tuntu olevan huono päivä, sillä kun jotain kysy niin ei edes kohti viitsitty kattoa vastatessa.

Siitä sitten pääsin kivasti kaupan kautta illalla kotiin ja kämppä on ku paskakasa. Siippa oli luvannut tiskaavansa kun on kotona saikulla. NO KAS KUN EI SIELLÄ OLTU TISKATTU. Jätkä istuu sohvalla ja pelaa jotain jumalattoman urpoa jääkiekkopeliä aivan kieli poskella. Siis perkele että kiehahti. Seurasi raivosiivous, joka päättyi siihen kun hutasin imurilla olohuoneen sivupöydän lampun rikki. Imuri lens menemään ja mä painuin makuuhuoneeseen pimeeseen rauhottumaan hetkeks.
Itkun jälkeen alko naurattamaan koko mun käyttäytyminen. Avokki on siis tosiaan sairaslomalla, koska jalkapöydässä todettiin ruusu. Ja mä kiukuttelen siitä, ettei se ole tiskannut. Hyvä kun toinen pystyy jalallensa astumaan! Ja sillä aikaa kun mä ryvin itsesäälissä niin toinen siivos rikkinäisen lampun ja imuroi lasinsirut. Ja kaiken kukkuraks kun tulin makuuhuoneesta taas ihmisten ilmoille niin sen eka lausahdus on: "Ei se ollu kallis, ostetaan uus lamppu". Miten hitto tuo ihminen kestää mua?

Episodin jälkeen pääsin onneks saunaan rentoutumaan ja loppuilta meni yhdessä leffaa katellen. Olin ostanut juustonaksuja, toinen sai edes jotain hyvää. :)

Onneksi tänään on vähän parempi päivä. Viideltä ois tiedossa työhaastattelu tuolla lähempänä kotia. Aattelin, että jos sais ilta- ja vknloppuvuoroja nyt työharjottelun ajaks. Pikkasen jotain lisätuloa niin ei tarvii kitkutella yhdellä palkalla ja opintotuella. Plus se Ruotsin reissu tammikuussa ei oo ihan täysin ilmanen sekään. :)

Ylihuomenna pääseekin sit jo systerin ja sen miehen luo landelle rentoutumaan. Siis ihan todella metsään. Ja sitä ennen mennään perjantaina pienellä porukalla kuuntelemaan Jukka Poikaa Tavastialle! Ei oo hetkeen tullu oltua missään keikalla, aika kivaa. :)
Tekee hyvää päästä muualle hetkeks. Nyt on tänään ollut sellanen päivä, että oon meinannu ryöstellä lapsia rattaista. Niin kova vauvakuume, että olo on miltei sietämätön. :D Mistähän tällanenkin yhtäkkiä iski...Ovulaatiokin jo hyvän aikaa ohi.

Vaan nyt jos pitäis pienen kahvibreikin, jaksaa ehkä puoltoista tuntia vielä istuskella täällä.

Pitäkää peukkuja, että saan työsopparin! :)

EDIT. Omg, tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni ovulaatiotestejä ens kiertoa varten. En oo koskaan kyseisiä käyttänytkään! Jännittävääääää! :) Mä kyllä uskon, että oon tuntenu aiemminkin milloin se ovulaatio on plus ollaan heiluteltu peittoa pupuiltu muutoinkin pitkin kiertoa... Täytyy testata silti! :)