Ootan aika innolla, että noi antibiootit loppuu tossa viiden pillerin jälkeen. Niistä oletan tän olon johtuvan. Nälkä ei oo ollenkaan, väkisin pitää syödä. Kuvottaa ja oksettaa, mutta ylös ei tuu mitään.
Oon myös alkanu nautiskelemaan 12 tunnin yöunia. :D
Tänä aamuna koetin lähteä kouluun, mutta ei. Aivan liian kipeenä ja pää aivan liian pökerryksissä. Haluan sen oman, terveen itseni takas.
Uskon vahvasti kohtaloon.
Viime keväänä olin menossa luovuttamaan munasoluja. Tai tutkimuksiin ja haastatteluihin asti pääsin, jonka jälkeen todettiin, että aikaisemmin olleen veritulpan vuoksi hoidot olisivat liian riskaabeleita. Piru että harmitti, muutama kyynel tais päästä silloin.
Muutama päivä sitten katsoin dokumentin, jossa oli puhetta näistä munasolun kypsyttämisistä, jota olisi ollut edessä ennen niiden keräystä. Dokumentissa sanottiin, että kypsytys-pistokset usein voivat aiheuttaa kystien muodostumista.
Joten totta kai hahaa, päähäni pälkähti heti, että joku juttu tässä nyt on ollut. Ehkä mulle olis voinut käydä jotain vakavampaa, jos olisinkin saanut luvan alkaa pistellä itseäni ja luovuttaa munasoluja. Ehkä mulla olisi muodostunut monta 10-senttistä kystaa munasarjoihin, jotka ois puhjennu kerralla ja seuraukset ois ollut paljon pahemmat.
Lauantaina olisi tiedossa tuparit tuolla siipalle. Täytyy alkaa ajoissa leivoskelemaan kaikkea, jotta jaksaa ja kerkee valmistaa tarjottavat. Mulla oli jo hienot suunnitelmat viikko sitten leipomuksista, mutta jonnekin ne nyt on tänne hukkunu siivotessa, plääh. Täytyy taas selailla täältä mitä olinkaan pähkäillyt. Ihana sivusto, varsinkin kun rakastan leipomista. <3 Harmi kun sitä ei voi useammin harrastaa, tulis painoa muuten aivan liikaa. Nykysetkin pitäs jossain vaiheessa tiputella, kunhan saa taas liikkua. :D
Onneksi on halloween-pippalot tiedossa marraskuun alussa, vois koittaa olla luova, eikä vain asun suhteen.. :)
Oon aika malttamaton oottamaan, että uskallan varata sen gyneajan. Uskallus siis sen vuoksi, että maha kestää kosketuksen. Haluan tietää mitä tuolla on meneillään ja mihin se voi vaikuttaa. Vai vaikuttaako. Pitääkö seurailla. Lalalala. Onneks ei jaksa ajatella liikoja, vois pää seota. ;)
Pari päivää on kyllä taas ollut niin vauva-ajatuksia. Kerrankin kyllä tuntuu, että ihan hyvällä tavalla. Ei ahdista, ettei sitä ole raskautunut saman tien eikä pyöri päässä myöskään ajatukset "entä jos me ei koskaan saadakaan".
Kyllä me saadaan.
Sitä paitsi, kuten siskonikin sanoi, onneksi en nyt ollut "siunatussa tilassa", ties mikä stressi olis ollut ja miten tällanen leikkaus olis voinut vaikuttaa.
Nyt alkaa taas ottamaan mahaan tää istuminen, jos sitä siirtyis sohvalle vaaka-asentoon vaihteeksi. Aaaaa pää hajoo tällaseen lepäilyyn. Mut pitäis varmaan sitoa sänkyyn. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti