keskiviikko 19. joulukuuta 2012

#83.

Olen selvinnyt töihin, työharjoitteluun tänään. Jee. Viimonen päivä :)
Sitten perjantaina olis valmistujaiset. Huomenna käydään tyttökavereiden kanssa illalla syömässä, suuntana olis Vapiano. En vaan tiedä mitä saisin syötyä, kun tänään lemppariruokaa on ollut perunamuusi. :D Heti kun selvisi aamupäivän oloista.

Kävin ruokkiksella katsomassa tuosta apteekista niitä seaband-rannekkeitta, mutta kustansi ihanaiset 23 euroa. Päätin selvitä vielä muutaman päivän yökkäillen ja tilata ne netistä.
Eilen hieman pelästytti aamulla kun harjoittelin taas norjan alkeita, banaanijogurtin ja omenanpalasten seassa ykäsin ulos myös verta. Aloin tästä sitten siipalle panikoida ja yllätyin ihan totaalisesti;
"Oliko paljon verta?" - Ei.
"Se ei oo välttämättä vaarallista, joskus oksennuksen seassa voi tulla verta, varsinkin jos se on jatkunut pidempään. Ärtyy kurkkutorvet yms".
Mistä se tuollasia tietää?! :D Mä oon luullut googlettaneeni jo kaiken!

Nyt kun on kaikki turvotukset kaikonnut viikon aikana ja paino tippunut sen nelisen kiloa, niin tuntuu ettei mahassa ketään asusta. Ei se enää edes pömpötä.
Mulla on myös ihme ajatuksia pyöriny päässä... Varmaan ihan normaalia ajatella kaikenmoista, mutta mua on jotenkin alkanut ällöttää koko raskaus. En kestä lukea blogeja, tuntuu että tulee vain pahempi olo. En halua nähdä pikkuvauvoja, en raskausmahoja, en mitään. Mä toivon, että se on vaan tää pahoinvointi joka on vieny voimat.
Oon jo ehtiny miehellekin uhoamaan, että on vika kerta kun oon raskaana.

Ymmärrän, että vakavampiakin tilanteita on kuin tämä omani. Vaan mulle tää on iso juttu.
Perjantaina onneksi pääsee jo äitin luo joulua viettämään. Kaikkoaa kaikki murheet! :P Eniten toivon, että aattona olisi siedettävä olo, saisin syötyä ja nautittua illasta rakkaiden seurassa. :)
Huu, nyt en mieti enempää joulua, alan itkeä. Ihan höpöä. :D

Navan alla matkaaja sai myös uuden nimen, kun oltiin sunnuntaina anoppilassa syömässä...

t. hieman pirteempi Kaika ja "irmeli" 6+6

3 kommenttia:

  1. Verta oksennuksessa -ihan normaalia. Miehesi oli juuri oikeassa tästä asiasta.

    Vauvaällötys- ihan normaalia. Kun ite olin oikein stressaantunut ja masentunut niin oikeesti kirosin että miks mä oikeesti tätä vauvaa halusin, että tää raskaana oleminenhan on yhtä helvettiä. Tuo olo tasaantuu kyllä.

    Teilläkin noi matkaajan nimet vaihtuu :> Meillä mun äiti on ollu ihan nimihirmu se on kerinny nimeemään meidän vauvan jo Teemu-Kalleksi, Mantaksi ja Mats Miikkaeliksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, etten oo ainoa ton ällötyksen kanssa. Koska mulla on just tollaset ajatukset pyöriny mielessä. Perkelettäkö piti lähtee tähän leikkiin, olla muka aikuinen ja haluta lapsi. :D

      Haha, Mats Miikkael! :D

      Poista
    2. Joo dont worry! Se on ihan ohi menevä olotila. Ei kannata ressata sitä asiaa yhtään :)

      Mies jo kielsi mun äiteltä ton nimien keksimisen ku nuo nimet ei oo sitä yhtään miellyttäneet :D

      Poista